Taas on syytä kiitollisuuteen, vaikka muitakin tunteita mielessä liikkuu...

• Aamun hälytys isän sydänpysähdyksistä ei ollutkaan totta! Äiti oli varmaankin nähnyt unta.
• Isä pääsi eilen sairaalasta hoitokotiin tilapäispaikalle. Äiti pääsee häntä katsomaan, kun se on ihan kodin vieressä. Äiti osasi tänään käydä siellä itsenäisesti, vaikka hän soittikin minulle töihin ennen ja jälkeen käynnin.
• Oppilaat ovat antaneet puhelimeni soida tekemättä siitä isoa numeroa. Joskus ehkä joudun jollekin ryhmälle selittämään muistisairausasiaa. Kiinnikään en uskalla puhelinta enää tässä vaiheessa laittaa.
• Isän tulehdus on paranemassa.
• Pääsin isää katsomaan sairaalaan sunnuntaina. Hän on kutistunut kovin pieneksi ja hauraaksi. Ihanaa, että hän tuntee meidät vielä ja pystyy puhumaan. Surettaa jättää hänet aina lähtiessä yksin, kun hän niin ikävöi kotiin. "Minä en ymmärrä yhtään mistään mitään", sanoo hän.
• Mökki saatiin viikonloppuna osapuilleen talviteloilleen. Siellä se odottelee seuraavaa kesää, joka tulee vuosi vuodelta yhä nopeammin.
• Jaksoin koko päivän töissä, vaikka unet ovat jääneet vähiin ja työpäivä venyi yli viiteen. 
• Meidän omenapuun punakaneliomenat ovat herkullisia! Sato on kohta loppuunsyöty, mutta vielä tipahtelee puusta joka aamu muutama eväsomena. :-)
• Naapuri toi luumuja. Lupasi, että lisääkin saa hakea!
• Jaksoin pestä pyykkiä ja tiskata, vaikka liikunta jäikin taas kerran väliin.
• Nyt pääsen nukkumaan. Hyvää yötä!