• Nyt on joulu täällä. 
  • Sain eilen paljon aikaan: leivoin pikkuleipiä, keitin joulupuuron ja luumukiisselin, silitin joululiinan ja muutakin, tiskasin useampaan otteeseen...
  • Nautimme jouluateriasta Armaani kanssa kahden. Välillä niistimme ja yskimme.
  • Armaani sytytti kolme muistokynttilää patiolle. Kaksi niistä palaa yhä. Toinen muistuttaa rakkaasta isästä, jota minulla  on kovasti ikävä.
  • Avasimme lahjat. Sain toivomani kirjan ja monta muutakin lahjaa.
  • Lahjoja avatessa seurasin myös paavin pitämää jouluyön messua Pietarinkirkosta. Nyt tuntui erilaiselta kuin ennen vierailtuani itsekin Pietarinkirkossa helmikuussa. Paavi piti hyvän puheen, jossa hän korosti myötätuntoa köyhiä ja kärsiviä kohtaan. Erityisesti hän mainitsi lapset, nekin, jotka eivät ole saaneet syntyä ja ne, jotka eivät saa käteensä leluja vaan aseen.   
  • Nukuin tosi hyvin - menivät luterilaiset joulukirkot ohi sekä radiosta että alkuosa myös telkkarista. Unessa oli jokin ongelma, jota sitkeästi yritin selvittää mutta joka jäi kuitenkin kesken. Asia palaa varmaankin mieleeni illalla nukkumaan käydessä niin kuin aina.
  • Ulkona on harmaata, mutta vesisade on tauonnut. Tuulenpuuskat riepottelevat välillä puita. Tällaisena päivänä on ihanaa olla kotona lämpimässä. 
  • Äidilläkin tuntui olevan ihan hyvä mieli. Hän oli osannut laittaa radion aamulla auki herättyään ja kuunnellut joulukirkon. Kun häntä haettiin aamupalalle, hän oli kertonut tulevansa, kunhan kirkko loppuu. Hienoa oma-aloitteisuutta, josta on ollut puutetta viime aikoina. Hän myös ymmärtää hyvin, etten voinut sairaana matkustaa sinne. Olen iloinen siitä, etten ehtinyt sinne ja sairastunut siellä!
  • Saamme lähipiiriä kohta tänne jouluaterialle. Kiva etteivät pelkää tartuntoja, sillä ovat itse jo sairastaneet kovaa flunssaa.