Olen kiitollinen siitä, että monet suomalaiset ovat tänään onnellisia. Vaikuttaa siltä, että Leijonien kiekkokulta on monen mielestä MEIDÄN kaikkien ansioita, ja sitä pitää juhlia. Mikäs siinä. Positiivista ajattelua ei Suomessa liikaa harrasteta... 

Nukahdin toisen erän aikana ja kuulin pelin jälkeen nukkumaan tulleelta Armaaltani unen keskelle, että Suomi voitti. Hienoa, Leijonat!

Ihanaa, että sain taas nukuttua. Edellisenä iltana tuli ihan suotta valvottua silityksen ohessa Viisuja kuunnellen. Yksitoikkoista jumputusta ja keinovaloja aivan liikaa minun makuuni. Vain yksi poikkesi joukosta edukseen!

Tänään kävin silmäsairaalassa. Onnistunut käynti. Nyt päätettiin, että leikataan sittenkin. Toivoin leikkausajaksi syksyä toisaalta työsyistä, toisaalta siksi, että kesällä on niin häikäisevän kirkasta, että se on leikkauksesta toipuessa hankalaa. Riskejä on jokaisessa leikkauksessa, mutta koska haittakin on suuri, riskin ottaminen kannattanee. Toivon ja rukoilen, että leikkaus onnistuu.

Kuvasin eilen pihamaalla rusakoita. Hauskaa olla paparazzina ihan huomaamatta. Toinen tuijotti pari minuuttia suoraan kameran silmään ymmärtämättä, että sitä tarkkailtiin. (Tai sitten kovahermoisena päätti vain tuijottaa takaisin.)  

Sain pitkään venyneen asian eteenpäin, kun pääsin soittamaan henkilölle, joka pisti tuulemaan. Aikaansaavista ihmisistä on paljon hyötyä kaikille.

Aamulla satoi. Luontokin kiittää. (Ja kun sade illaksi ilmeisesti lakkasi, lätkäfanit kiittävät...)