Puolentoista viikon lomareissun jälkeen tuntuu taas mukavalta olla kotona.

Kiitollisuuteen on valtavasti syytä:

  • Matka sujui erinomaisen hyvin. Yöpaikat ja vuokraamamme talo ylittivät odotukset. Seura oli erinomaista - se seikka tietysti oli kyllä selvillä jo lähtiessä.
  • Pitkät ajomatkat niin nopeilla moottoriteillä kuin kapeilla, mutkaisilla vuoristoreiteilläkin sujuivat turvallisesti. Kuljettajamme hallitsivat hermonsa yllättävissäkin tilanteissa ja erilaisissa liikennekulttuureissa.   
  • Oli ihanaa olla lämpimässä ilmanalassa. Provencessa sää lämpeni päivä päivältä 24:stä 31 asteeseen. Uima-allas pihallamme oli miellyttävä virkistys helteen keskellä.
  • Oli ihanaa asua 1800-luvulla rakennetussa perinteisessä talossa, joka oli miellyttävästi päivitetty nykyaikaan. Ympärillä oli viehättävä pihamaa, josta puutarhuri kävi huolehtimassa. Viiniköynnökset, oliivipuut, . laventelit, ruusut ja monet meille tuntemattomat kasvit kukoistivat komeasti. 
  • Oli kiinnostavaa käydä suurissa kuuluisissa kaupungeissa piipahtamassa, mutta parasta olivat pienet keskiaikaiset kylät. Niitä oli tiheämmin kuin mitä kartasta voisi päätellä. 
  • Kulinaristiseurueessa matkustaminen oli uudenlainen elämys. Joka ilta saimme illalliseksi ranskalaisen keittokirjan mukaan valmistettuja herkkuja. Lounaat söimme paikallisissa ravintoloissa. Huippu oli tietenkin lähistöllä ollut Michelin-ravintola. Wau, millaisia makuelämyksiä.
  • Loma muualla kuin kotiympyröissä tekee todella hyvää. Tällä reissulla käytiin kolmessa maassa: Geneven kautta matkattiin Etelä-Ranskaan, josta viikon kuluttua Italian kautta Geneveen, josta kotiin.
  • Alppien alittaminen tunneleita pitkin oli kokemus sekin. Varsinkin Mont Blancin 11,611 km tunneli, jossa piti ajaa 50 - 70 km tuntinopeudella ja pitää 150 metrin turvavälit. Kieltämättä oli helpottunut olo, kun taas näkyi päivänvaloa. 
  • Kotiinpaluukin tuntui mukavalta, joskin lämpötilaero Geneven 33 asteen ja Helsinki-Vantaan 12 asteen välillä tuntui kyllä. 
  • Tänään tapasin erään ystävän. Oli hauska päivittää kuulumisia vuosien jälkeen. 
  • Matkalla ei tarjoutunut shoppailumahdollisuuksia, joten kas, miten tuntuikaan mukavalta tänään käyskennellä kiireettömästi Stockalla. Siellä oli rauhallista ja tilavaa.
  • Pihan kukat kukoistavat - varsinkin apilat nurmikolla! Pioni on puhjennut kukkaan poissa ollessamme, ihan kuin arvasinkin. Lahjaksi saamani sininen hortensia näyttää suloiselta oven vieressä. Eräs naapurimme on ystävällisesti käynyt kastelemassa kukat. Hän lupasi saman tien kastella muidenkin kesäreissujemme aikana, kun on itse kaupungissa. Hienoa!
  • Olin poissa ollessamme saanut merkittävän kirjeen, jonka saaminen tuntui tosi hyvältä.
  • Vanhemmat pärjäilivät poissaolomme ajan. Vaihdoimme tekstiviestejä päivittäin ja kerran soitin. Muuten jätin huolehtimisen veljilleni. Äitikin oli kehottanut pitämään lomaa huolehtimisesta! Ihanaa, että hän vielä osasi ajatella niin.
  • Juhannusviikko taitaa säiden suhteen parantua pikku hiljaa. Keskikesä, Suomen suven suloin aika on  NYT! (Ja tämä valoisuus on ihan hämmentävää!)

 

PS Opin matkalla mm. sen, että jos kirjoittaa vierailla mailla päivityksiä blogiinsa, kannattaa tallentaa välillä. Wi-Fi-yhteys kun saattaa yllättäin katketa hetkeksi...