• Viime viikko meni jotenkin todella nopeasti, vaikka siihen mahtui kaikenlaista. Mitä vanhemmaksi elän, sitä nopeammaksi käy ajan kulku. Pitkästyminen ilmiönä taitaa kuulua yksinomaan lapsuuteen. ☺️
  • Vatsakipu jatkui ja jouduin käymään uudelleen työterveysasemalla, mutta nyt tuntuu kuin olisi tapahtunut käänne parempaan. Sain hyvät ohjeet ja neuvot siltäkin varalta, ettei tilanne parane. Lääkäri luki epikriisin aikaisemmasta tutkimuksesta, ja sekin selvensi asiaa. Harmi ettei epikriisejä lähetetä potilaille. Oma työterveyslääkärini (eri kuin tämä) ei yleensä kerro tuloksista paljonkaan. 
  • Perjantaina pudotin taas kerran lippikseni sylistä bussiin sieltä poistuessani. Jo neljäs kerta! Tällä kertaa kävi kuitenkin hyvin: kun iltapäivällä nousin bussiin kotiin palatakseni, sattui olemaan sama bussi, ja lippikseni siellä odotti kuljettajan vieressä! Miten olinkaan onnellinen jälleennäkemisestä! Joku ystävällinen ihminen oli toimittanut lakkini kuljettajalle.  Aiempia olen käynyt löytötavaratoimistossakin kyselemässä useita kertoja, mutta koskaan ennen en ole saanut kadonnutta lakkia takaisin. Nyt on opeteltava laittamaan lakki heti laukkuun, jos otan sen pois päästä.
  • Tulin perjantai-iltana loma-asunnollemme junalla. Armaani oli tullut jo edellisenä iltana. Mahtavaa, että näin kätevästi voin päästä tänne milloin vain. Ehdin töiden jälkeen myös kiireettömästi iltajunaan, ja sekin on ihan inhimilliseen aikaan perillä. 
  • Kävimme eilen lauantaina äidin luona. Käytimme häntä ostoksilla hypermarketissa, ja löysimme sieltä hänelle tarralenkkarit. Saa nähdä, voiko hän niitä käyttää vai painavatko ne jostakin kohdasta. Hankaluus on se, ettei hänellä ole ollenkaan sopivia ulkokenkiä, kun entiset eivät mahdu. Nämä ovat kolme numeroa entistä suuremmat!
  • Kauppakeskuksessa sattui olemaan eläinkaupan luona esittelyssä frettejä (karvapäällysteisiä, ystävällisiä pötkylöitä) ja toisessa koira ja sen pentu. Ihastelimme niitä. Kun lähdimme pois, äiti sanoi, että oli kuin olisi ulkomailla käynyt.  Edullinen matka, joka voidaan toteuttaa toistekin! 😊
  • Kävin äidin kanssa myös ulkoilemassa. Äiti istui pyörätuolissa ja minä työnsin. Toiselle meistä tuli hiki! 😄
  • Takaisin tultuamme nautimme kauniista syysillasta ja kävimme kävelyllä. Täällä oli kirkasta ja seesteistä, vaikka matkalla satoi.
  • Nyt on yhtä lailla kaunis, kirkas aamu. Odotan radiojumalanpalveluksen 90-vuotismessun alkua. Hienoa, että heti kun radiotoiminta alkoi, alettiin lähettää myös radiojumalanpalveluksia - itse asiassa jo kolmantena päivänä! Silloin se oli tärkeää vielä useammalle kuin nyt, mutta nykyisinkin muistaakseni 200 000 ihmistä kuuntelee radiokirkkoa sunnuntaisin. Minä myös useimmiten, koska olemme tätä nykyä viikonloppuisin aina jossakin muualla kuin kotona. Toivottavasti hoitaja muistaa avata äidin telkkarin, kuten pyysin, ettei äidiltä mene ohjelma ohi. En voi soittaa ja muistuttaa kuten yleensä, kun puhelin ei vieläkään toimi.
  • Äiti on ollut kuulemma pois tolaltaan ja hankala viime viikkoina. Se johtuu varmaan siitä, ettei puhelin toimi. Äiti ei voi soittaa kenellekään, ja koska hoitajilla ei ole aikaa käydä juttelemassa, hän on hädissään ja pelkää, ettei kukaan huomaa, vaikka hän kuolisi. Siellä ollessamme äiti oli onnellinen ja iloinen koko ajan. Kunpa keksisin jonkin ratkaisun äidin yksinäisyyteen!
  • Nyt pääsen radiokirkkoon! Seurakunta lienee laaja ja moninainen! 🎶
  • Ja lopulta siitä tulikin radiokirkko, sillä tv-lähetys katkesi. Ei nykyajan tekniikkakaan ole kovin luotettavaa. Kiitos, radio, pelastit tilanteen!