• Joulukuu etenee huimaa vauhtia. Onneksi ei ahdista. Teen, mitä ehdin.
  • Virkatoimet on pääosin tehty: todistukset allekirjoitettu, muiden kuin valvontaluokan tunnit ohi, kollegoille sujautettu pienet muistamiset. Jäljellä kaksi neljän tunnin koulupäivää.
  • Selvisin tänä vuonna vähemmällä työllä ja stressillä kuin aikaisempina vuosina aineyhdistelmäni takia. Yläkoululaiset arvioin vasta tämän jakson lopuksi, ja äidinkieltä opetan vain yhdelle luokalle. Se tietää paljon vähemmän aikaavievää korjaustyötä.
  • Ajallisesti työmäärä on ollut entisellään eli hurja, mutta se ei ole ollut niin ahdistavaa. Arviointi on raskasta. Olen pitänyt arviointikeskusteluja, mutta nekään eivät stressaa niin paljon kuin loppumattomat ainekirjoituspinot ja muut kirjalliset työt. Lisäksi lähes kaikki keskustelut on pidettu Teamsissa, joten ei ole tarvinnut jäädä illaksi koululle.
  • Kotona jouluvalmistelut alkoivat tänään. Leivoin kaksi taatelikakkua ja pesin kylppärin.
  • Sain muutama päivä sitten aikaan myös joulukirjeen eräälle serkulleni. Olen ajatellut häntä koko syksyn, mutta ei ole ollut aikaa istua kirjoittamaan. Tuntui hauskalta pitkästä aikaa kirjoittaa oikea kirje paperille.   
  • Tänä vuonna ei ole ollut suuremmin edes joululahjastressiä. Hankin pääasiassa aineettomia lahjoja (vuohia, kanoja...) tai lahjakortteja. Armaalleni ostin kirjan, joka ei ehkä ole kovin hyvä kirjallisesti mutta joka saattaa kiinnostaa häntä muista syistä. Joulun lapsivieraalle ostin joulutorilta lisää nukenvaatteita ja hänen vanhemmilleen kirjan. Sen valinta oli vaikein tehtävä, sillä halusin sellaisen, joka kenties kiinnostaisi kumpaakin. Saa nähdä, miten onnistuin.
  • Keskustelin kollegani kanssa tästä ainaisesta kiireestä joulun alla, jolloin oma joulu jää virkatyön jalkoihin. Minun näkemyksekseni nyt toiseksi viimeisenä työvuonna on tullut se, että opettajan joulu on aina tällainen, ja se on hyväksyttävä. Oma joulutunnelma syntyy sitten siitä, että kiire loppuu. Tällä kertaa joulunalus sitä paitsi on helpompi kuin koskaan. Arviointeja monta sataa arvosanaa vähemmän, ei joulunäytelmän ohjaamista, ei koulun kuoroa ja joulukonserttia, ei Tiernapoikien harjoittamista... Miten ihmeessä olen selviytynyt aiemmin? (No, nuorena jaksaa. Sitä paitsi sainkin aina keuhkoputkentulehduksen jouluksi enkä voinut koskaan laulaa joululauluja...)
  • Nyt odotan iloisella mielellä joulunaikaa. Laulelen. Toivon, että ehdin hiljentyä joulun sanomankin äärelle, vaikka en koronan takia kirkkoon uskallakaan mennä. Aion ehdottaa, että lukisimme kotona jouluevankeliumin. Sitä ei ole tapahtunut tällä jouluseurueella koskaan vakaumusten erilaisuuden takia, toisin kuin aina lapsuuudenkodissani. Saa nähdä  millaisen vastauksen ehdotukseni saa.