tiistai, 22. tammikuu 2019

Niisk

  • Olimme sunnuntaina hiihtämässä, minä ensi kertaa koko talvena. Se oli ihanaa! Hanki hohti, latu oli erinomaisessa kunnossa ja matkan varrella näkyi iloisia, reippaita ihmisiä.
  • Illalla hiihdon jälkeen olimme kyläilemässä. Oli mukavaa. 
  • Maanantain vastaisena yönä heräsin kauheaan nuhaan. Niisk niisk. Ei tullut paljon nukuttua. Kykenin kuitenkin lähtemään töihin ja selviydyin työpäivästä. Ilta meni nojatuolissa unen ja valveen välillä torkkuessa.
  • Otin heti viimeiset Antiwir-tablettini, sillä se on ennenkin ajanut flunssavirukset tiehensä. Armaani kävi ostamassa luontaistuotekaupasta lisää, kun en eilen omien reittieni varrelta niitä saanut. Nappasin lisää tabletteja ja kas, viime yönä hengitys taas kulki ja sain paremmin nukuttua. Heräsin kolmesti, mutta nukahdin aina uudelleen.
  • Tänään oli töissä jo paljon helpompaa. Jopa musiikkitunnin sain kunnialla vedettyä läpi. Välituntivalvontakin -19°C:ssa sujui ihan mainiosti. Suurin osa oppilaista oli sisällä, ja ulkona oli riemukas meno päällä, kun oli paljon tilaa jäämäissä ja lumikasoissa.
  • Kotiin tullessani oli ruoka valmiina: Armaani oli laittanut uunihaukea.
  • Tänäänkään en ole illalla tehnyt juuri mitään. On kiva naputella tässä kaikessa rauhassa.  

sunnuntai, 20. tammikuu 2019

Toinen kotiviikonloppu

  • Ylellisyyttä: toinen kotiviikonloppu peräkkäin. Ei tarvitse matkustaa mihinkään.
  • Velipoika on tänä viikonloppuna äidin luona, joten voin olla huoleti. Ensi viikonloppunakaan en pääse, koska on Educa-veso, mutta toinen velipoika päässee silloin tai jo vähän ennemmin.
  • Äidin muisti on heikentynyt nopeasti lyhyessä ajassa. Puhelut ovat enemmän minun jutteluani ja äidin myöntelyä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että hän vielä osaa vastata puhelimeen, vaikka ei enää itse pystykään soittamaan. Hoitajat myös vastaavat hänen puolestaan ja auttavat äidin puhelimen ääreen, jos sattuvat paikalle.
  • Kävin eilen sekä kävelyllä että kuntosalilla. Olen tyytyväinen. Tosin yöunet olivat sitten katkonaiset, mutta tuli kuitenkin liikahdettua.
  • Rillit ovat tilaamatta, mutta nyt alkaa kirkastua se, millaiset ehkä otan. Olisi hauska ottaa vähän erikoiset, mutta kun hinta on tonnin tietämissä eli ei voi ostaa useampia, pitää toimia varman päälle ja valita melko neutraalit, joihin ei kyllästy tai jotka eivät edellytä tietynlaista pukeutumista. Armaani (jolle näytin muutamia kuvia vaihtoehdoista) tykästyi Runeberg-tyyppisiin, joista itsekin pidin, mutta optikkojenkin mielestä ne ovat minun tarpeisiini liian pienet.
  • Aurinko paistaa jo toista päivää. Mahtavaa. Tällainen on oikea talvi: paljon lunta ja pakkasta.
  • Kohta hiihtämään! En ole vielä päässyt ladulle koska en pysty kantamaan suksia ja kävelemään monoilla 20 min matkaa edestakaisin, mutta nyt Armaani on kotona ja menemme autolla johonkin.

sunnuntai, 13. tammikuu 2019

Nuutinpäivänä

  • Joulunaika päättyy viimeistään tänään. Hienoa, alkaa tavallinen arki. 
  • Valo lisääntyy. Töistä lähtiessä ei enää ole joka päivä ihan pimeää vaan vielä valoisaa tai vasta hämärää.
  • Mahtava talvisää myös täällä pääkaupunkiseudulla. 
  • Hiihtämisunelma kariutui tältä päivätä nuhan takia, mutta sain rentouttavan kotipäivän. Olen lukenut lehteä, katsonut Areenasta Takaisin Näkkälään -elokuvan loppuun ja... no, enpä paljon muuta olekaan saanut aikaan.
  • Nukuin viime yönä 8,5 tuntia ensi kertaa kuukausiin, ja tällä kertaa ilman lääkkeitä. Toki heräsin kolme kertaa, mutta silti.
  • Eilen kävelin  45 minuuttia kauppakeskukseen sovittelemaan silmälaseja. Hassua, miten erilaiseksi eri pokat tekevät! En vielä osannut päättää valinnasta, mutta ensi viikon aikana on saatava tilaus tehtyä, että viimein saan mahdollisesti näköni parempaan jamaan.
  • Sain itseni viimein myös kuntosalille. Lähteminen on vaikeaa - sen jälkeen kaikki sujuu. Eilisiltana olin ainoa yli 20-vuotias naistensalissa. Meitä taisi olla parhaimmillaan seitsemän.
  • Kotiviikonloppu on tätä nykyä ylellisyyttä, ja nyt olen saanut siitä taas nauttia. Paljon vähemmän saa aikaan kuin etukäteen ajattelee, mutta mieli on levollinen. 

sunnuntai, 6. tammikuu 2019

Loppiainen

  • Loma on päättymässä. Se teki hyvää, vaikka ohjelmaa oli koko ajan eikä liikkumisaie toteutunut.
  • Viime päivät ovat kuluneet pääasiassa lomakodissa, mutta täältä on pitänyt poiketa Helsinkiin silmälääkäriin sekä äidin luo. Viisi junamatkaa kolmessa päivässä. 
  • Torstaina kävi kaksi ystävää vierailulla. Oli kiva päivä.
  • Sain viimein hankittua uuden silmälasimääräyksen. Oli myös hyvä kuulla silmieni ja näköni tilanteesta asiantuntijalausunto.
  • Eilinen päivä äidin luona oli surullinen. Äidin muisti on heikentynyt nopeasti. ”Oliko minulla puoliso?” kyseli hän eilen. ”Missä minun omaiseni ovat? Onko minulla omaisia? Miksi minut on jätetty yksin?” Kyyneliä pidätellen lähdin eilen. Kunpa ehtisimme useammin käymään. Toivon, että hoitajat ovat riittävästi läsnä.
  • Eilen sentään kävelin rautatieasemalta äidin luo ja takaisin. Oli mahtavasti lunta ja sopiva sää, -11˚C. Lumi narskui jalkojen alla ja valkeus ympärillä rauhoitti mieltä.
  • Eilinen outo kipukohtaus ennen junaan nousua hellitti onneksi melko pian junan lähdettyä. Tuntui pelottavalta.
  • Nukuin viime yönä ainakin kuusi ja puoli tuntia. Mahtavaa. Jospa vielä opin nukkumaan enemmänkin. Töiden alku saattaa tosin vähän haitata. 
  • Huomenna alkavat työt taas. Tänään on aikaa kävellä metsässä!

maanantai, 31. joulukuu 2018

Kiitos tästä vuodesta!

  • Vuosi 2018 on kohta ohi. Monenlaista se on sisältänyt. Kiitollisin mielin sitä ajattelen. Yritän olla myös toiveikas tulevan vuoden suhteen.
  • Olen tosi kiitollinen siitä, että äidillä on turvallinen ja hyvä hoitopaikka. Oma huoleni on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen, kun äiti pääsi muuttamaan nykyiseen ryhmäkotiin. Vaikka hän ikävöi omaisia ja yleensäkin tuttuja, niin valitettavasti hän ei tunnista eikä muistakaan edes kaikkia sukulaisia ja ystäviä enää. 
  • Töissä on ollut tänä vuonna entistä mukavampaa ja vähemmän stressaavaa. Se tuntuu ihanalta, koska monta vuosikymmentä meni äärimmäisessä työstressissä. Nyt osaan arvostaa toisenlaista fiilistä.
  • Työkyky on säilynyt, vaikka terveysasioissa on ollut yhtä ja toista kremppaa. Tiedän myös, miten tilaani voisin kohentaa, kun vain ehtisin. (Paikka uudenvuodenlupaukselle!)
  • Kotona asiat ovat hyvin myös. On myös suorastaan valinnanvaraa sen suhteen, missä milloinkin oleskelemme, ja kaikissa paikoissa on omat hyvät puolensa.
  • Suomi on säilynyt vakaana ja useimmat meistä muiden maiden ihmisiä onnellisempina - vaikka emme sitä itse huomaa. Kunpa osaisimme olla kiitollisia tässä ja nyt eikä vasta sitten, kun mahdollisesti menetämme tyytyväisyydenaiheitamme.
  • Meillä on hyvä presidentti toisin kuin eräillä muilla.
  • Luotamme toisiimme enemmän kuin monet muut kansat. Se tekee elämän helpommaksi.
  • Tämä loma on mennyt mukavasti. Vapaahetkiä on ollut sen verran, että olen ehtinyt lukea puolitoista kirjaa. Nautin valtavasti Minna Rytisalon kirjasta Rouva C ja elin sen tunnelmissa joulunpyhät. Lisää lukunautintoja on odottamassa.
  • Viimeiset pari vuorokautta meillä on ollut pieni yökyläilijä. Kaikki on sujunut loistavasti, vaikka hän on ollut kipeänä. (Toivottavasti tauti ei ole tarttunut minuun - oireita hiukan tuntuu orastavan. Luotan AntiWiriin ja Echinaforceen niin kuin ennenkin. Toimisivat paremmin ilman unirästejä, joita on kertynyt liikaa.) Kiinnostavaa havaita, miten fiksu ja hauska kolmivuotias voi olla! 
  • Vuosi vaihtuu puolen tunnin kuluttua. Melkoinen pauke on kuulunut lähistöltä jo useamman tunnin ajan. Harmi etteivät ilotulitukset juurikaan näy meidän ikkunoihin, vaikka niitä lennätellään ihan läheltä.  (Mieluummin kyllä kieltäisin koko touhun.)

Toivotan kaikille lukijoille onnellista, antoisaa vuotta 2019 ja Jumalan siunausta!