tiistai, 10. joulukuu 2019

Suru ja kaipaus

  • Äidin elämä päättyi itsenäisyyspäivänä. Olen kiitollinen hänestä ja kaikesta, mitä häneltä olen saanut, koko elämästä.
  • Olen kiitollinen myös siitä, että sain olla paikalla saattamassa äitiä rajan yli. Lauloin taivaslauluja ja siunasin hänet matkaan.
  • Olen kiitollinen siitäkin, että äiti pääsi viimeisiksi viikoiksi takaisin ryhmäkotiin, pois kolkosta sairaalasta. Hän sai olla omassa huoneessaan ja minä saatoin viikonloppuisin istua hänen vieressään ja samalla korjata kokeita ja kirjoitelmia. Aina kun äiti havahtui, olin paikalla.
  • Tuli oltua sukulaisten kanssa yhteydessä, kun soitin tai viestitin heille tapahtuneesta.
  • Hautajaisiin on pitkä aika joulunpyhien takia. Olen saanut jo varattua siunauksen ja muistotilaisuuspaikan. 
  • Arviointien dead line oli tänään. Sain kaiken valmiiksi! Työpäivät ovat olleet pitkiä ja raskaita niin kuin aina, mutta ihmeesti olen pysynyt käynnissä koko ajan. Nyt odotan työstä vapaita iltoja ja viikonloppuja.
  • Joulukortitkin sain lauantaina kirjoitettua. Ajattelin jättäväni ne tänä vuonna väliin, mutta lopulta tulinkin kirjoittaneeksi lähes kaikki. Muutamat meilit ja tekstiviestit lähetän myöhemmin.
  • Tänään tuli kurkku kipeäksi ja toissapäivänä hammas. Olenkin ihmetellyt, miten hyvin olen selviytynyt syksystä ilman suurempia infektioita. Kaksi kertaa olen sairastanut nuhaa, mutta Antiwirin ja Fluzinkin avulla ne ovat väistyneet. Toivottavasti kurkkukin niillä tokenee.
  • Töissä on ollut kivaa kaikista arviointikiireistä huolimatta. Yksi ryhmistäni, kakkosluokkien uskontoryhmä, on ollut todella empaattinen. He kysyivät lokakuussa, miksi olin kerran päivän poissa. Kerroin olleeni äidin luona, joka on sairaana. Sen jälkeen joka kerta joku on kysynyt, kuinka äiti nyt voi. Huomenna kerron heille, jos kysyvät, että äiti on päässyt Taivaan Isän luo. Ensimmäisellä kerralla puhuimme jo paljon kuolemasta - sattui olemaan myös pyhäinpäivän tienoo, joten se sopi sikäli hyvin - ja he kertoivat edesmenneistä omaisistaan ja lemmikeistään. 
  • Olen iloinen siitä, että jokaperjantaiset junamatkat jäävät nyt historiaan. Ensi perjantaina vielä menemme tyhjentämään äidin asuntoa, mutta sen jälkeen voin tehdä jotakin muuta.
  • Armaani on huolehtinut lähes kaikista kotitöistä viime kuukausina. Useimpina iltoina on myös ollut ruoka valmiina, kun olen raahautunut töistä kotiin viiden - kuuden aikaan. Nyt jo ihan odotan, milloin pääsen siivoamaan ja leipomaan.
  • Liikkuminen on ihan tyystin jäänyt, kun ei sille ole ollut aikaa. Toivottavasti nyt saan itseni taas kuntosalille ja kävelylle, kun aika taas riittää paremmin.
  • Joulu tulee tänä vuonna ihan huomaamatta. Eipä ole stressiä ainakaan vielä, kun ei ole ehtinyt asiaa edes ajatella. Kyllä se siitä...

maanantai, 25. marraskuu 2019

Kaamos

  • Kaamos alkoi Utsjoella. Täällä etelässä lienee kylläkin pimeämpää, kun ei ole lunta. Jotenkin pidän pimeästä, ainakin siloin, kun olen turvassa ja lämpimässä.
  • Viikonloppu meni äidin vierellä. Hän hiipuu hiljalleen. Sanat katoavat. Hän ikävöi äidin ja isän luokse. Lauloin hänelle, mutta enää hän ei jaksa laulaa mukana. Olen onnellinen siitä, että olen voinut viikonloput viettää hänen luonaan. Toivottavasti tapaan hänet vielä ensi viikonloppunakin. Lähdöt ovat vaikeita, kun ei koskaan tiedä, oliko tapaaminen viimeinen.
  • Sain viime viikonloppuna korjattua neljät kokeet. Nyt odottavat taas kahdet, ja ainakin neljät ovat vielä tulossa. Pakko on pitää kokeita, koska jokaisen oppilaan osaamista ei ehdi tuntien aikana muuten havainnoida. On kyse myös sekä oppilaan että opettajan oikeusturvasta.
  • Olen kiitollinen siitäkin, että olen pysynyt terveenä kaikesta stressistä huolimatta. Toivottavasti vastakin.
  • Tänään ylitin itseni pyöräilemällä töihin 0-asteisessa säässä. Yleensä lopetan kylmyyden takia pyäräilyn jo paljon aiemmin, mutta tänään eivät bussit kulkeneet lakon takia. Hyvä kokemus. Sain myös hankkimani villakypärän ensi kertaa käyttöön, ja hyväksi havaitsin! 
  • Maanantait ja tiistait ovat lukujärjestyksessäni olleet lempipäiviäni. Tänäänkin oli oikein mukavaa. Huomenna alkaa uusi lukujärjestys. Saa nähdä, millaiseksi se käytännössä osoittautuu.  
  • Olen nukkunut viime aikoina hyvin - tosin lääkkeen avustuksella. Hyvä näin.Vielä kun ehtisi liikkua joskus.

maanantai, 18. marraskuu 2019

Uusi viikko alkamassa

  • Viikonloppu meni taas äidin luona. Hän on päässyt takaisin ryhmäkotiin, kun sinne saatiin sairaalasänky. Kodikkaampaa ja rauhallisempaa. 
  • Äiti kuihtuu hiljalleen. Hän puhuu vähemmän ja nukkuu enemmän. On eksyksissä ja kaipaa äitiä ja isää. Olen iloinen siitä, että olen saanut viettää viikonloput hänen vierellään. Toivon, että vielä ensi viikonloppunakin saan olla siellä. 
  • On ihanaa, että äiti vieläkin muistaa turvautua Jumalaan. Laulan hänelle taivaslauluja. Hän yhtyy niihin silloin, kun jaksaa.
  • Olen yöpynyt kahtena viikonloppuna vuokrattavissa yksiöissä kaupungin keskustassa. Siellä on ollut oma rauha ja viihtyisää.
  • Sain äidin vuoteen vierellä korjattua myös kahdet kokeet. Se huojentaa hiukan ruuhkautunutta työtilannettani. 
  • Perjantaina oli tulla flunssa ja epäröin äidin luo menoa, mutta onneksi Antiwir, sinkki ja astmalääkityksen lisäys tehosivat ja lauantaina flunssa kaikkosi. 
  • Sain tänään tehtyä aikataulun arviointikeskusteluihin. Ne on pidettävä kiireisimpään aikaan juuri kun on koeruuhkaa ja muuta. Se on kuitenkin johdon määräys. Koetan selviytyä ja toivon, ettei äidin luota tule kiireellistä puhelua juuri silloin. 
  • Oppitunnit ovat menneet mukavasti viime päivinä. Toivottavasti jatkuu samoin. Lukujärjestys vaihtuu ensi viikolla, ja toivon uuden olevan vähän helpomman kuin nykyinen. Ryhmistäkin osa vaihtuu.
  • Postilakko rauhoittaa iltoja, kun ei ole lehtiä tai muuta postia luettavana. Toki lehdet voisi lukea netistä, mutta en ole Hesarin lisäksi muita ehtinyt avatakaan.
  • Näin illalla on hauska katsoa takkatulta. Talven taikaa.

sunnuntai, 10. marraskuu 2019

Marraskuuta

  • Olen ollut sairaalassa äidin vuoteen vierellä tämän ja edellisen viikonlopun -  edellisellä kerralla itse asiassa yhteensä viisi päivää. Äidin vointi vaihtelee päivittäin, mutta hengityskatkoksia on kaiken aikaa eikä hän syö tai juo juuri mitään. Pääasiassa hän nukkuu. On ihanaa, että olen saanut olla hänen vierellään. Lähteminen on joka kerta vaikeaa, kun en tiedä, näenkö häntä enää koskaan.
  • Äiti havahtuessaan kyselee, kuoleeko hän nyt. Sanon, että Taivaan Isä tietää, milloin on lähtöhetki itse kullakin. Toivoisin saavani olla äidin vierellä silloin, kun hänen aikansa täyttyy. Sekin on korkeammassa kädessä.
  • Välillä äiti laulaa. Onneksi huonetoverit eivät ole pahastuneet, vaikka äiti on kuulemma laulanut myös öisin. Perjantai-iltana äiti oli hereillä. Silloin lauloimme Onpa taivaassa tarjona lapsillekin sekä Tule kanssani, Herra Jeesus.
  • Majapaikan löytäminen on aina oma lukunsa. Useimmin olen ollut pienessä sympaattisessa hotellissa, mutta siellä on niin huono ilmanvaihto (tuloilma unohdettu ikkunaremontissa), että herään öisin tuulettamaan ja nukun siksi huonosti. Erään ystävän luonakin olen ollut usein, mutta en kehtaa aina häntä vaivata. Niinpä viimeksi olin hotellin jälkeen toisen ystävän luona ja tämän viikonlopun vuokrattavassa pikku huoneistossa. Se oli vallan mahtava paikka, johon saatan mennä uudelleen, jos se joskus osuu olemaan vapaana. 
  • Junalippujen kanssa olen joutunut sähläämään monta kertaa ja makselemaan vaihtomaksuja. Kun tilanne tuntuu jatkuvsn, ostin nyt sarjalipun, jolloin matkat ovat sentään hiukan päivän hintaa edullisempia, sillä useinkaan en etukäteen tiedä, milloin olen menossa ja milloin pääsen takaisin. VR:n asiakaspalvelussa ollaan kylläkin erittäin ystävällisiä js avuliaita, ja vaihdot ja peruutukset ovat onnistuneet joka kerta. 
  • Töissä alkaa olla kova ruuhka tekemättömien töiden kanssa, kun en ole pystynyt viikonloppuisin työskentelemään niin kuin tavallisesti. Onneksi töissä on ymmärretty.
  • Viikonloppu oli sateinen, vaikka lunta luvattiin. Hetken aikaa sateli tänään isoja ”lumiriepuja” ja maa muuttui taas valkeaksi. Se oli hienon näköistä!
  • Nukuin viime yönä kymmenen tuntia! Se on aivan ennenkuulumatonta! Otin kyllä lääkettä pienen sirun, mutta en senkään avulla ole ikinä nukkunut niin pitkään. Ilman herätyskelloa olisin jatkanut siitäkin vielä. 
  • Olen kiitollinen kaiken muun lisäksi siitä, etten sairastunutkaan flunssaan, vaikka viime tiistaina vähän siltä tuntui. Antiwir auttoi taas... 

tiistai, 29. lokakuu 2019

Rankkaa

  • Äidin kunto romahti viime sunnuntaina. Ei hän taida päästä enää sairaalasta pois. Olen kiitollinen hoidosta, mutta kritisoin kovia otteita ja ymmärtämättömyyttä sekavaa vanhusta kohtaan. Äiti luulee kivuliaiden hoitotoimien kohteena ollessaan, että hänet yritetään tappaa.
  • Annoin luvan, ettei äitiä enää siirrretä keskussairaalaan tutkimuksiin. Kivuliaita tutkimuksia näköjään kuitenkin tehdään eli ehkä ei ole vielä akuutti hätä kyseessä.
  • En päässyt viikonloppuna matkustamaan äidin luo olkapäärevähdykseni vuoksi. Olen kiitollinen siitä, että olkapään tilanne on hiukan rauhoittunut ja pystyn nukkumaan useamman tunnin kerrallaan - tosin vain yhdessä asennossa ja tyynyllä tuettuna. 
  • Olen voinut vähentää särkylääkkeiden määrää puoleen.
  • Tänään ja huomenna olen koulutuksessa. Olen iloinen, että pääsin sinne eikä koulutus jää kesken. Se on osoittautunut erittäin antoisaksi.
  • Kävelin tänään Helsingin ydinkeskustassa kauniissa, aurinkoisessa säässä. Upeat rakennukset Senaatintorin ympärillä ollivat parhaimmillaan. 
  • Kroppani luulee olevansa vanha, kun kaikenlaisia tauteja ja kremppoja ilmaantuu toinen toisensa perästä. Lääkkeitäkin saa nielaista aamuisin melkein kourallisen. Mieli on silti nuorekas ja innostunut!
  • Olen kiitollinen ystävistä, joiden puoleen voi kääntyä ja pyytää rukousapua, kun osuu vaikea asia eteen. 
  • Olen iloinen pikkupakkasesta tänään. Tuntuu paljon mukavammalta kuin vesisade tai yleinen harmaus.