perjantai, 22. lokakuu 2021

Viikko loppusuoralla

  • Loma on pian ohi - tänään on viimeinen lomapäivä. Tarpeeseen tuli ja hyödyllinen oli.
  • Tänään on lohduttoman ihana sää: sataa rankasti ja samanlaista on luvassa koko päiväksi. Oikea syyssää. Puuskainen tuuli humisuttaa kattoa ja pisarat ropisevat tunnelmallisesti ikkunoihin.
  • Viimeisetkin lehdet ovat varisseet puista, joten lomakodin ikkunasta näkyy avarampi järvimaisema. Laineet loiskivat viileinä rantaan.
  • Eilen oli poutapäivä, ja välillä paistoi aurinkokin. Kävin katsomassa puhuttelevan taidenäyttelyn ja kiertelin hiukan kaupungilla. Myöhemmin kävin vielä metsäkävelyllä. Mukavan rentoa, kun ei ole mitään aikataulua eikä tavoitteita.
  • Olen lukemassa kolmea kirjaa. Fiiliksen mukaan jatkan aina jotakin niistä. Hyppely ei haittaa, kun on kyse tietokirjoista.
  • Sukankudin on keskellä kantapääätä. Jouduin purkamaan, kun ohjeita noudattamalla meni pieleen. Pitänee yrittää "oman logiikan" avulla uudestaan, kuten sukkia solkenaan neulova kollega opasti... Se vaatii suunnattoman suurta keskittymistä ilman häiriötekijöitä.
  • Huomenna piti mennä mökille nostamaan laituria. Säätiedotus ennustaa pakkasta, joten kesärenkailla ei uskaltane lähteä pitkälle matkalle. Laiturin siirto talviteloille on siirtynyt jo useita kertoja eri syistä. Saa nähdä, saadaanko sitä ylös ennen talvea. Paikalle tarvittaisiin vähintään kaksi vahvaa miestä ilman selkä-, olkapää- ym. vammoja. Minusta ei ole siinä hommassa mitään hyötyä. Positiivinen puoli: yksi rento lomapäivä täällä lomakodissa lisää.
  • Ajatus töihin menosta maanantaina ei tunnu ahdistavalta, päinvastoin. Ihan mukavaa päästä taas jatkamaan siitä, mihin jäin. Kolme koepaperinippua tosin siellä odottaa tarkistusta samoin kuin 24 vihkoa. Arviointikeskustelutkin pitäisi aloittaa tuon tien. (Hus, pois työajatukset vielä!)
  • Eilen tuli monta kiinnostavaa tv-ohjelmaa peräkkäin, joten tavoistani poiketen istuinkin töllöttimen ääressä lähes koko illan. Ensin Juho-Pekka Rantala haastatteli Jutta Zilliacusta, joka on todella eloisa ja terävä edelleen 95-vuotiaana. Sitten Arvo Tuominen esitteli lyhyesti Laatokan ympäri -sarjassa Staraja Ladoga -kaupunkia. Sen jälkeen Ira Hammermanin Toivomus-sarjassa oli vieraana Bettina Sågbom-Ek. Sitten tulivatkin uutiset ja A-studio.
  • Olen edelleen nukkunut hyvin. Se vasta onkin kiitollisuuden aihe, kun tietää, että toisinkin voisi olla. Ei syyttä puhuta unenlahjoista. Olen kiitollinen myös siitä, ettei Armaani kuorsaa, ja siitä, että hänellä on superhyvät unenlahjat - häntä ei häiritse, vaikka nousen aiemmin ja puuhastelen kaikenlaista, käyn suihkussa jne.  
  • Kirjoittelin eilen taas muistiin lapsuuden muistelmiani. Se on hauskaa puuhaa. Ja kun myöhemmin niitä luen, muistan uusia yksityiskohtia. Harmi vain, ettei ole jälkeläisiä, jotka edes teoriassa voisivat olla niistä kiinnostuneita. Kirjoitan kuitenkin lähinnä omaksi ilokseni ja siltä varalta, että muistini myöhemmin menee. Ehkä joku voisi niitä lukea minulle ja auttaa muistelemaan. (Kukahan? Ja miten löytäisi ne tietokoneeni uumenista? Täytyy kehitellä asiaa vielä.) 

tiistai, 19. lokakuu 2021

Aamuvirkkuna

  • Taas heräsin viideltä. Näyttää siltä, että nukkumaanmenoajasta riippumatta näinä aikoina herään aina samaan aikaan. Eipä siinä mitään - aamuhetki kullan kallis, opin jo lapsena. Yöuni vain jää liian lyhyeksi aivoterveyden kannalta.
  • Olen kiitollinen siitä, että olen viime aikoina pystynyt nukkumaan ilman lääkkeitä. Toivottavasti tämä jatkuu silloinkin, kun työstressi lisääntyy vuoden loppua kohden. 
  • Minusta on ihanaa istua naputtelemassa tekstiä - tätä tai jotakin muuta - aamuvarhaisella kiireettä. Tavallisina aikoina tällaiseen ylellisyyteen ei ole mahdollisuutta, mutta näin lomalla on.
  • Tikit poistettiin eilen ja toipuminen jatkuu. Ruvet ja turvotus näyttävät kaameilta. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
  • Aloitin eilen taas uuden sukankutimen. Ongelmana on se, etten osaa tehdä kantapäätä ilman ohjeita enkä myöskään löytänyt vanhaa ohjettani. Yritän netin ylimalkaisilla selviytyä. Minulla on jokin vajaus käsityöohjeiden ymmärtämisessä. Strategiani on, että kun mahdollisesti saan alusta alkaen tehtyä nämä uudet sukat loppuun asti, voin sen jälkeen tuoreeltaan jatkaa kaksia keskeneräisiä, jotka ovat jääneet toinen kantapään aloitukseen, toinen keskelle kantapäätä. Ei uskoisi, että olen onnistunut aiemmin neulomaan ainakin kuusi paria sukkia ihan asiallisesti!
  • Olen kiitollinen netistä. Miten helppoa kaikenlaisten ohjeiden ja muiden asioiden löytäminen onkaan! Entisaikaan (jota nykynuoret eivät osaa edes kuvitella) kaikki tiedonhaku vei paljon enemmän aikaa. Toisaalta koko maailma on nykyään kovin haavoittuvainen netin varassa. Jos internet kaatuu, vaarantuu kokonaisten yhteiskuntien toiminta, varsinkin Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa.
  • Luin eilen Hesarin nettisivuilta Tiede-lehden artikkelin ilmastonmuutoksesta. Kyllä vaikuttaa aika dramaattiselta jo tilanne. On aika utopistista uskoa, että kaikki maailman maat saisivat yhdessä rajoitettua planeetan lämpenemistä riittävästi. Eikä tiedä, minä hetkenä ohitetaan keikahduspiste, jonka jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä. Parasta olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa elää näinkin hyvässä maailmassa, ja tehdä kaikkensa omalta pieneltä osaltaan, ettei olisi lisäämässä ilmastokuormaa.
  • Mietin taas kerran, miten helppoa minun elämäni on verrattuna vaikkapa afganistanilaisiin siskoihin. Tai niihin suomalaisiin, jotka kärsivät puutteesta, perheväkivallasta tai vakavasta sairaudesta. Saan päättää itse, mitä teen milloinkin, ei tarvitse pelätä ja jokapäiväinen toimeentulo on taattu.
  • Tästä päivästä on tulossa ideaali lomapäivä. On poutaa, joten aion lähteä kaupungille. Museoita ja epämääräistä flaneerausta... Huomiseksi ja ylihuomiseksi ennustetaan kovia sateita, joten silloin on aikaa vaikkapa leipoa ja lueskella.
  • Kahden viikon paussi töistä on mainio katkos pitkään syksyyn, vaikka se meneekin pitkälti leikkauksen jälkeisessä kärvistelyssä. Ehkäpä sitten taas jaksaa pimenevää syksyä, lisääntyvää kiirettä ja rankempia työaikatauluja.  
  • Aurinko nousee vajaan parin tunnin kuluttua. Siihen asti taidan lueskella päivän Hesaria ja laitella aamiaista, kunhan siltä tuntuu. Ihana loma-aikataulu!

sunnuntai, 17. lokakuu 2021

Lauantaipäivänä

  • Toipuminen edistyy hyvin. Ainoa harmi on se, etten saa mennä ulos aurinkoisella säällä, ja nyt on aurinkopäiviä ollut useita peräkkäin. Olen siis ihaillut syksyistä säätä ikkunasta.
  • Kirsikkapuunkin lehdet ovat pudonneet kaikki, samoin pihlajan. Kasvit valmistautuvat talveen. Niin kai mekin, ainakin mielessämme.
  • Eilen oli kolme rakasta ystävää käymässä. Tapasimme ensi kertaa sitten kesäkuun. Ihana rupatella kaikesta maan ja taivaan välillä. Päätimme mennä jonakin viikonloppuna jonkun luo yökylään, jotta ehdimme jutella vielä enemmän. Ystävät ovat kallisarvoisia!
  • Luin Langin dekkarin loppuun. Oli se ihan jännittävä, ja tuli luettua ruotsiksi pitkästä aikaa. 
  • Nyt olen ollut koko viikon kotona toipilaana enkä ole saanut varsinaisesti mitään aikaan. Ehkä tällainen "vetelehtiminen" tekee välillä hyvääkin. Into päästä ulkoilemaan ja järjestelemään tavaroita kasava. Olen kuitenkin käynyt pienillä kävelylenkeillä pimeän tultua. Niin aion tänäänkin. Viikon parin päästä saan kai taas nostella tavaroita ja elää normaalia elämää. Silloin täytyy sitten olla tehokkaampi, vaikka työt vievätkin lähes kaiken energian.
  • Maailman suuret ongelmat joka suunnalla huolestuttavat. Ajattelen kuitenkin, että mitään ei tapahdu  Kaikkivaltiaan tietämättä. Kävi niin tai näin, Hän on loppupeleissä voittaja.
  • Meillä täällä Suomessa on kaikki hyvin. Maailmassa kristityt ovat kuitenkin vainotuin ihmisryhmä tällä hetkellä. Omaa kiitolllisuuttani sumentaa sietämätön ajatus siitä, miten toisaalla pelkästä kristityn ihmisen tapaamisesta - puhumattakaan Raamatun omistamisesta tai hartaustilaisuuteen osallistumisesta - voi joutua vankileirille tai menettää opiskelumahdollisutensa, työnsä, pahimmassa tapauksessa henkensä. Ihmisoikeuksisen julistus uskonnonvapauksineen on pelkkää sanahelinää monessa maassa.
  • Kutsu päivällispöytään kävi juuri. Miten ihanaa, että on hyvää ruokaa, eikä ole tällä hetkellä pelkoa siitä, että se loppuisi.

torstai, 14. lokakuu 2021

Toipumista

  • Olin maanantaina operaatiossa, josta toipuminen kestää kaksi viikkoa. Tällä viikolla olen pois töistä, ja ensi viikolla toipumiseen menee myös syysloma. Hyvä että sain asian hoidettua - alun perin piti mennä leikkaukseen jo kesäkuussa, mutta siirsin sen tänne. Ohi on.
  • Pahimmat päivät ovat (toivottavasti) ohi. Kaksi yötä piti nukkua puoli-istuvassa asennossa, ja se oli vähän hankalaa. Viime yönä olin jo omassa sängyssä. Nukuin viisi tuntia yhteen menoon. Urheilukielto on voimassa ainakin kaksi viikkoa. Onneksi voin tänään jo lähteä kävelylle.
  • Tänään on jo paljon parempi olo kuin ensimmäisinä päivinä. Tunnen toipuvani. 
  • Kun juuri mitään ei saa tehdä, on ollut aikaa lueskeluun. Telkkariakin saisi katsoa, mutta sieltä ei ole tullut mitään kiinnostavaa. Kuuntelin kesken olleen äänikirjan loppuun (Merete Mazzarellan Syksystä syksyyn), luin parin viikon aikana kasaantuneita lukemattomia lehtiä (Suomen kuvalehtiä, Sana, Kotimaa, Kotiliesi...) ja tänään aion aloittaa uudelleen vanhan Maria Langin dekkarin, jonka löysin koulun krjastosta ja joka jäi kesken heti alkuunsa mjiden kiireiden takia, Arvet efter Alberta. Se ei liene Langin parhaita, mutta muistaakseni en ole sitä aiemmin lukenut, joten menköön ruotsin harjoituksesta pitkästä aikaa.
  • Alkuviikosta on ollut muutamia rankkoja sateita. On varsin miellyttävää istua kotona kuuntelemassa sateen ropinaa ja rännien laulua tietäen, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Sateen äänet ovat muuttuneet Armaani tekemän remontin vuoksi: rännit lorisevat eri lailla ja sateen ropina tiilikatolla kuulostaa pehmeämmältä kuin ennen.
  • Armaani on ostanut ja laittanut hyvää ruokaa ja muutenkin tarvittaessa passannut. Ihanaa.
  • Rupattelin eilen puhelimessa veljeni kanssa puolisen tuntia pitkästä aikaa. Olipa mukavaa kulla heidän kuulumisiaan. Olemme korona-aikaan tavanneet harvemmin kuin sitä ennen. Lapsistakin on tullut teinejä ja esiteini. 
  • Korona-ajasta on selvitty Suomessa tähän asti aika hyvin. Lähipiirissäni ei ole ketään, joka olisi taudin sairastanut. Nyt ovat kaikki jos saaneet kaksi rokotusta, joten kahden eri porukan kanssa on jo ollut livetapaamisia, ja lauantaina on seuraava täällä meillä, kun "tytöt" tulevat "sairaskäynnille". Ihanaa tavata oikeasti, vaikka olen ollut tyytyväinen myös etätapaamisiin. Mukavuudenhaluisena nautin siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään, ja silti voi tavata ison joukon ihmisiä. 
  • Kas, taivaanranta alkaa vaaleta. Aurinko taitaa nousta jo tunnin kuluttua. Päivät pimenevät hurjaa vaihtai, mutta on se tunnelmallistakin ja kuuluu asiaan. Pidän syksyn synkkyydestäkin. Tietysti marraskuu ottaa koville, kun luontokin näyttää kuolleelta, mutta siloin voi jo alkaa odotella jouluvaloja ja niiden tuomaa salaperäistä tunnelmaa.
  • On ihanaa, että saa elää rauhassa, yhteiskunnassa, joka on aika lailla tasa-arvoinen ja huolehtiva, kun verrataan moniin muihin maihin. Voi käyttää aikansa omien toiveidensa mukaan, istua vaikka naputtelemassa mitä tahansa höpinöitä blogiinsa sen sijaan, että olisi huolissaan ruuasta, suojasta, turvasta, perusoikeuksista. Niin monilla naisilla ei ole lainkaan omaa aikaa, oma paikkaa, omaa turvallista elämää. Mitä voisin tehdä heitä auttaakseni?   

lauantai, 9. lokakuu 2021

Vauhti päällä

  • Töissä on ollut tavattoman kiireistä. Olen kuitenkin selviytynyt mielestäni ihan kunnialla - vain yöunet ovat lyhentyneet liikaa.
  • Viimeiset pari viikkoa ovat olleet täynnä kokouksia: opettajainkokouksia, oppilashuoltoon liittyviä palavereja, esimiehen tai kollegojen kanssa käytyjä erilaisia neuvotteluja. Vauhti vain kiihtyy, mutta ensin on tulossa pienen operaation jälkeinen sairausloma.
  •  Sain toissapäivänä positiivista palautetta työkaverilta. Yllätyin ja ilahduin.
  • Pääsin ex tempore eräänä iltana kampaajalle. Nykyinen kampaajani on tosi taitava, ja hän onnistuu usein järjestelemään ajan aika nopeastikin.
  • Viime viikonloppuna ennätin tunniksi sienimetsään. Oli mukava tallustella sammalilla. Suuntavaistoni osoittautui surkeaksi taas kerran, mutta onneksi sain puhelimitse yhteyden Armaaseeni, joka oli katsonut aurinkoa lähtiessämme ja tiesi oikean suunnan. Pyörät löytyivät ja pääsimme takaisin. Sienisaaliin annoimme naapurille, joka ei pääse metsään.
  • Eilen oli tavallisen työpäivän jälkeen iltakoulu klo 20 asti. Se sujui vallan mainiosti. Ohjaamieni työpajasessioiden lisäksi kuuntelin oppilaineni lopuksi paneelikeskustelua, joka oli valtavan inspiroiva. Huomasin virkistyväni viimeisen tunnin aikana! 
  • On ollut ihanaa pyöräillä syksyn keltaisen lehtirunsauden keskellä. Oma tunnelmansa oli illalla palata kotiin pilkkopimeässä. Onneksi fillarissani on hyvät valot.
  • Pyörän sähkösysteemi temppuili viime viikolla ja jouduin yllättäen kiiruhtamaan eräänä aamuna bussiin (ja ennen sitä vaihtamaan tietysti kaikki vaatteet). Onneksi olin riittävän ajoissa liikkeellä. Pyöräkin oli alkanut taas toimia jo matkalla, kun Armaani lähti viemään sitä korjaamolle.  
  • Keltaiset lehtiholvistot pyöräteiden ympärillä ovat upeita! Kuin kaikki kesän valo olisi tiivistynyt niihin. Haavat ja vaahterat ovat pudottaneet osan lehdistään tielle ja osa on vielä puussa. Niiden keskellä huristellessa mieli kirkastuu ja virkistyy.
  • Syksyisin on ihanaa kahlata kahisevissa lehdissä. Viime viikonloppuna ihastelimme lehtiloistoa ja kahinaa yhdessä iäkkään pariskunnan kanssa (jotka onnistuin ensin säikyttämään hurautettuani fillarilla metsäpolulta kävelytielle). Samalla pyörämatkalla kuuntelin myös erään minua vanhemman miehen koulumuistoja hänen lapsuusmaisemissaan, joissa satuin ajelemaan. On mukavaa, kun tuntemattomatkin ihmiset rupattelevat toistensa kanssa. 
  • Armaani sai äsken siivousvimman, jonka seurauksena pari kassillista tekstiilejä on lähdössä, osa Fidaan, osa löytökissoille. Minun on vaikea luopua sellaisita tekstiileistä kuten pöytäliinoista, joihin liittyy muistoja, vaikka ne eivät olisikaan pituudeltaan juuri nykyiselle ruokapöydälle sopivia. Saan olla kiitollinen, että minulla on pöytäliinojenkin suhteen paljon valinnanvaraa. Kaikilla ei ole edes pöytää.
  • Mukavaa, kun on viikonloppu. Ruskan värit ovat vielä näkyvissä ennen kuin marraskuu viimeistään tuo harmauden ja pimeyden. Sitten sytytetään kynttilä.