lauantai, 18. tammikuu 2020

Viikko lopussa

  • Viikko vierähti vauhdilla. Nyt on ihana lauantai-ilta. Päivä meni "ite eestään" eli mitään suurempaa ei ole saatu aikaan. Kaupassa, apteekissa ja kahvilassa tuli käytyä taidemuseon lisäksi.
  • Selviydyin taas kaikista työhommista. Siitä on syytä olla kiitollinen, koska kovasti väsyttää koko ajan.
  • Viime yönä nukuin ennätykselliset 8,5 tuntia! 
  • Kävimme tänään Hämeenlinnan Taidemuseossa katsomassa Kotimaan kasvot -näyttelyn, jonka olen nähnyt jo aiemminkin, sekä Kalle Carlstedtin näyttelyn, jossa oli puupiirroksia, vesiväritöitä sekä ex libriksiä ja kirjankuvituksia. Pidin kovasti monistakin hänen töistään. Myös kotimaan kuvat sykähdyttivät taas. Molemmat näyttelyt loppuvat pian, joten oli ilo päästä nyt niitä katsomaan.
  • Ulkoilimme tihkusateessa puolisen tuntia. Mahtavaa saada itsensä liikkeelle!  
  • Harmaan sävyt sateisella järvellä olivat hienoja. Ihmettelen, kuinka taiteilijat ovat osanneet vangita niitä myös maalauksiinsa.
  • Minulla on mukana kiinnostavaa kirjallisuutta. Ihanaa, kun voi keskittyä siihen - kunhan Hesari ja Hämeen Sanomat on luettu padilta. Nyt on ja kirjat odottavat.
  • On ihanan hiljaista. Vain jääkaappi lorisee itsekseen. 

perjantai, 10. tammikuu 2020

Hyvää arkea

  • Äidin hautajaiset onnistuivat suorastaan yli odotusten. Ne olivat lämminhenkiset ja kodikkaat. Oli ihana tavata sukulaisia myös. 
  • Pitopalvelu, kukkakauppa, juhlatilan tarjoaja - kaikki olivat tavattoman ystävällisiä ja palvelualttiita. 
  • Eräs tuttu otti yhteyttä kuolinilmoituksen nähtyään ja toinen soitti tänään huomattuaan äidin nimen kadonneen ryhmäkodin asukasluettelosta. Tuntuu hyvältä, kun ihmiset ottavat osaa suruun.
  • Työt alkoivat heti hautajaisten jälkeen. Ensimmäinen viikko on kunnialla ohi.
  • Kieltäydyin parista ylimääräisestä työtehtävästä, joita pomo minulle ehdotti. Päätin, että nyt on lupa olla itsekäs ja sanoa, etten jaksa. Hän onneksi ymmärsi. Vältin ison stressin.
  • On ihmeellistä ja mukavaa, kun saan olla koko viikonlopun kotona eikä tarvitse matkustaa mihinkään.
  • Parin unettoman yön jälkeen olen taas saanut nukuttua paremmin.
  • Armaani on laittanut ruuan valmiiksi joka päivä, kun olen tullut töistä. 
  • Rakkaasta ystävästä tuli tänään isoäiti.
  • Kävin tänään Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Se oli upea. Väkeä sitä ihailemassa oli  myöskin runsaasti. Samalla näin Taiteilijoiden Ruovesi -näyttelyn, josta en tiennyt etukäteen. Siellä oli mm. Gallen-Kallelan, Sparren, Holmströmin, Thesleffin ja Simbergin töitä.
  • Nyt kuuntelen takkatulen räiskettä ja aion kohta rentoutua telkkarin ja kirjan äärellä.

torstai, 26. joulukuu 2019

Tapanina

  • Joulunpyhät ovat mukavasti menossa. Kaksi päivää on pääasiassa istuttu ruokapöydässä lähisuvun kesken. Nyt on aikaa muuhunkin.
  • Kuulin eilen yhden parhaista saarnoista pitkään aikaan: telkkarin joulukirkko Söderkullasta. Suosittelen kuuntelemaan Areenasta. Musiikki oli myös erinomaisen kaunista.
  • Jotakin tuntuu puuttuvan, kun sataa vettä ja maa on musta, mutta onneksi on jouluvalot.
  • Sain joululahjaksi kiinnostavan kirjan, Johanna Venhon Ensimmäinen nainen. Menee varmaan lukulistan kärkeen. Kuinka ollakaan, edellisten joulujenkin lahjakirjoja (paksuja) on vielä lukematta, kun ei ole ollut aikaa lukemiseen. Ihanaa, jos pian on...
  • Ennätin eilen kävelylle ensi kertaa pitkään aikaan. Kuljin kävelyteitä lähimetsissä. Mahtavaa. Juuri silloin ei edes satanut.
  • Sain juuri selattua virsikirjaa ja valittua ehdotuksia äidin siunaustilaisuuden virsiksi. Kirjoitin myös muistelmaa, jonka joko kykenen esittämään muistotilaisuudessa tai sitten en. En aio hankkia sinne ohjelmaa, jos ei spontaanisti synny.
  • Tänään olisi perinteinen tapaniajelupäivä. Taidan liikkua itse ajelematta millään vehkeellä, ellei tule kutsua sukuloimaan. Ihan toivoisin voivani olla omissa oloissani.
  • Nyt on aika lähteä aamuteelle. Tästä päivä taas hyvin käynnistyy.  

perjantai, 20. joulukuu 2019

Erikoinen aika

  • Erilaiset asiat ovat menneet päällekkäin elämässäni juuri nyt: hektiset vaiheet töissä, äidin hautajaisjärjestelyt, omat terveysasiat. Tänään oli viimeinen työpäivä, joten yksi kuormitus siirtyy joksikin aikaa sivummalle.
  • Päättäjäisistä kotiin päästyäni tajusin, että eilen tarkastettua hammasta oli alkanut särkeä ja kylmä vihloa  - tietenkin juuri nyt, kun joulu on tulossa. Soitin hammaslääkärille ja sain käskyn kiiruhtaa sinne saman tien. Armaani heitti minut autolla asemalle, junalla keskustaan ja viimeinen kilometri puolijuoksua. Ehdin. Juurihoito aloitettiin saman tien. Ihanaa, että ehdin, sillä hammaslääkäri jäi kahden viikon lomalle ja koko asema on kiinni loppuvuoden. Olen kiitollinen hänelle siitä, että hän otti minut vastaan ylimääräisenä.
  • Otin eilen influenssarokotuksen, jota apteekkari suositteli, kun ei työterveyden tarjoama sovi. Vasta myöhemmin luin, että se voi aiheuttaa narkolepsiaa alle 65-vuotiaille. Gulp. Nyt toivon, että sekä influessa että narkolepsia pysyvät loitolla. (Näytinköhän yli 65-vuotiaalta??)
  • Nyt on siis loma. Ihanaa.
  • Löysin eilen viimein erinomaisen pitopalvelun äidin hautajaisiin. Ystävä osasi suositella. Helpotti. 
  • Veljeni pääsi kuin pääsikin saattamaan arkkuun laitettua äitiä sairaalasta kappeliin. Tai kuten hän totesi: vain kuoret olivat jäljellä, kun sielu oli poissa.
  • Huomenna on aikaa ajatella kukkalaitteita ja muita käytännön asioita.
  • Huominen on myös joululahjojenajattelupäivä ja leipomispäivä. Toivottavasti tulee inspiraatio.
  • Naapurit pitivät tänään kadulla pienen glögihetken joulupukkeineen. Mukavaa.
  • Tänään saa valvoa vähän myöhempään... Tosin viime yönä sain unen päästä kiinni vasta klo 2:n jälkeen.  
  • On todella synkkää ja pimeää. Vesisadetta riittää joka päivälle paitsi eilen oli yllättäen aurinkoista. Jouluvalot ovat todella tarpeen. 
  • Seurakunnan joulukalenteri tuli postissa 11.12., joten avasin heti 11 luukkua. Tämän vuoden ajatelmat ovat olleet puhuttelevia. Tänäinen: "Moni on hukannut joulunsa sanomalla: liian täyttä." Ajattelin ensin monitouhuisuutta, sitten majatalon isäntää ovella. 

tiistai, 10. joulukuu 2019

Suru ja kaipaus

  • Äidin elämä päättyi itsenäisyyspäivänä. Olen kiitollinen hänestä ja kaikesta, mitä häneltä olen saanut, koko elämästä.
  • Olen kiitollinen myös siitä, että sain olla paikalla saattamassa äitiä rajan yli. Lauloin taivaslauluja ja siunasin hänet matkaan.
  • Olen kiitollinen siitäkin, että äiti pääsi viimeisiksi viikoiksi takaisin ryhmäkotiin, pois kolkosta sairaalasta. Hän sai olla omassa huoneessaan ja minä saatoin viikonloppuisin istua hänen vieressään ja samalla korjata kokeita ja kirjoitelmia. Aina kun äiti havahtui, olin paikalla.
  • Tuli oltua sukulaisten kanssa yhteydessä, kun soitin tai viestitin heille tapahtuneesta.
  • Hautajaisiin on pitkä aika joulunpyhien takia. Olen saanut jo varattua siunauksen ja muistotilaisuuspaikan. 
  • Arviointien dead line oli tänään. Sain kaiken valmiiksi! Työpäivät ovat olleet pitkiä ja raskaita niin kuin aina, mutta ihmeesti olen pysynyt käynnissä koko ajan. Nyt odotan työstä vapaita iltoja ja viikonloppuja.
  • Joulukortitkin sain lauantaina kirjoitettua. Ajattelin jättäväni ne tänä vuonna väliin, mutta lopulta tulinkin kirjoittaneeksi lähes kaikki. Muutamat meilit ja tekstiviestit lähetän myöhemmin.
  • Tänään tuli kurkku kipeäksi ja toissapäivänä hammas. Olenkin ihmetellyt, miten hyvin olen selviytynyt syksystä ilman suurempia infektioita. Kaksi kertaa olen sairastanut nuhaa, mutta Antiwirin ja Fluzinkin avulla ne ovat väistyneet. Toivottavasti kurkkukin niillä tokenee.
  • Töissä on ollut kivaa kaikista arviointikiireistä huolimatta. Yksi ryhmistäni, kakkosluokkien uskontoryhmä, on ollut todella empaattinen. He kysyivät lokakuussa, miksi olin kerran päivän poissa. Kerroin olleeni äidin luona, joka on sairaana. Sen jälkeen joka kerta joku on kysynyt, kuinka äiti nyt voi. Huomenna kerron heille, jos kysyvät, että äiti on päässyt Taivaan Isän luo. Ensimmäisellä kerralla puhuimme jo paljon kuolemasta - sattui olemaan myös pyhäinpäivän tienoo, joten se sopi sikäli hyvin - ja he kertoivat edesmenneistä omaisistaan ja lemmikeistään. 
  • Olen iloinen siitä, että jokaperjantaiset junamatkat jäävät nyt historiaan. Ensi perjantaina vielä menemme tyhjentämään äidin asuntoa, mutta sen jälkeen voin tehdä jotakin muuta.
  • Armaani on huolehtinut lähes kaikista kotitöistä viime kuukausina. Useimpina iltoina on myös ollut ruoka valmiina, kun olen raahautunut töistä kotiin viiden - kuuden aikaan. Nyt jo ihan odotan, milloin pääsen siivoamaan ja leipomaan.
  • Liikkuminen on ihan tyystin jäänyt, kun ei sille ole ollut aikaa. Toivottavasti nyt saan itseni taas kuntosalille ja kävelylle, kun aika taas riittää paremmin.
  • Joulu tulee tänä vuonna ihan huomaamatta. Eipä ole stressiä ainakaan vielä, kun ei ole ehtinyt asiaa edes ajatella. Kyllä se siitä...