Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


lauantai, 26. syyskuu 2020

Syysviikkoja

  • Viime viikot ovat olleet täynnä kaikenlaista. Kahden viikon lehdetkin - muut kuin Hesari - ovat pääosin lukematta. Olen kiitollinen siitä, että kaikki on sujunut, asiat menneet eteenpäin, vaivat helpottaneet, työ sujunut jne.
  • Liki kolme viikkoa sitten  kävin hieronnassa niska-hartiavaivojen takia. Ei olisi kannattanut! Sain kovan kivun yhteen selkänikamaan. Se esti nukkumasta kunnolla viikon ajan, särki päivisin, huolestutti. En pystynyt taivuttamaan päätäni alaspäin normaalisti.  Onneksi kahden viikon kuluttua kipu poistui ja liikerata palasi. 
  • Olen ollut viime viikkojen aikana paljon yksin kotona, sillä Armaani on ollut lomakodissa. On ollut rauhallista ja hiljaista. Työpäivät ovat venyneet, mutta se ei ole niin haitannut.
  • Viime viikonloput olen ollut enimmäkseen kotona, pääosin koronan takia, koska en ole uskaltanut lähteä junamatkoille. Sarjalippukin vanheni ja neljä matkaa jäi käyttämättä. Ei vara venettä kaada, tuumin kuitenkin, sillä mikään suunnitelluista reissuista ei ole ollut välttämätön.
  • Kesän viimeinen mökkireissukin jäi haaveeksi - Armaani on mökillä juuri nyt yksin - sillä  minun olisi pitänyt palata loppumatka junalla. En rohjennut lähteä, vaikka sääkin olisi ollut uskomattoman suosiollinen ja puolukan poiminta houkuttanut. Yritän sen sijaan saada kolmet kokeet korjattua, sillä ensi viikolla tulee kaksi uutta pinoa eteen.
  • Armaani nostaa mökkilaiturin maalle veljeni kanssa tänään. Se huoli on sitten pois. 
  • Ystävien suunnalta on kuulunut monenlaisia kuulumisia: riemua ja onnistumisia, suuria murheita ja surua, pienempiä ilonaiheita. Elämän laineet lyövät, niin kuin sanotaan. Onneksi on mihin turvautua apua pyytäen tai kiittäen.
  • Viime keskiviikkona tulin yhtäkkiä huonovointiseksi kesken työpäivän ja jouduin lähtemään kotiin. Menetin tärkeän juhlan, jossa minullakin olisi ollut pieni tehtävä. Onneksi paranin nopeasti, ja eilen oli olo jo aika normaali. Samanlainen tauti iski kahteen oppilaaseen kesken päivän tiistaina ja keskiviikkona. Hyvä että poistui nopeasti.
  • On erittäin kaunis syyspäivä, ja lämpötilaennuste on uskomaton 20 astetta, joissakin osin Suomea jopa 22. Harvinaista näin myöhään syksyllä. Ruska on kauneimmillaan täällä pääkaupunkiseudulla juuri nyt. Kotipihassa villiviini hehkuu oranssinpunaisena, samoin pensasmustikat.
  • Toissa viikon myrsky pudotti loput omenat puusta. Onneksi osa niistä oli kunnossa, ilman matoja ja muumiotautia. Olivat meheviä, makeita, raikkaita.
  • Viime viikolla olin yhteydessä moniin iäkkäisiin sukulaisiin, sillä silloin oli varsinainen syntymäpäiväsuma. Soitin kummienolle ja toiselle enolle, joilla kaksosina on sama syntymäpäivä. Parin päivän päästä soitin kummitädilleni. Sitten sedälleni ja eräälle isän serkulle. Oli hauska kuulla heidän ja perheidensä kuulumisia.
  • Soittelin myös eräälle tädilleni ja kyselin hänen miehensä kuulumisia. Pääsee pian kotiin monen kuukauden sairaalassaolon jälkeen. Onnen päivä hänelle!   
  • Viiime viikonloppuna kävimme maalla Armaani kotitalossa. Keräsin hiukan suppiksia ja kantarelleja. Harmittaa, että jokaisesta metsäkävelystä (eli maasta noukkimisesta) seuraa noidannuoli selkään. Kiitollisuudenaihe on se, että se hellittää seuraavaan päivään mennessä eli yön yli nukkumisella.
  • Töissä alkaa ensimmäisen jakson viimeinen viikko. Minulla on ollut hyvä lukujärjestys, ja olen oppinut väistötilojen mekkalassa löytämään luokilleni sopivia työtapoja ja -paikkoja. Toisessa jaksossa kaikki on suunniteltava uudelleen. Toivottavasti pahimmat kipukohdat järjestyvät paremmin. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin sopeutuneet jollakin tavalla, kun on ollut pakko.
  • Hyvä puoli väistötila-asiassa on se, että tulee pyöräiltyä joka päivä 10 - 14 km. Sateiltakin olen työmatkoilla säästynyt. Myrskyennustepäivänä menin bussilla, mutta se harmitti jälkeenpäin, sillä ei silloin lopulta edes satanut, tuuli vain melko voimakkaasti.
  • Viime yönä nukuin 8,5 tuntia! Hipoo ennätystä. 

perjantai, 4. syyskuu 2020

Syksy tekee tuloaan

  • Elokuu vaihtui syyskuuksi. Päivät lyhenevät, säät viilenevät. Yöllä on helpompi nukkua, kun ei ole liian kuuma.
  • Työt ovat olleet käynnissä jo kuukauden, mutta olen edelleen saanut nukuttua ilman lääkkeitä. Kunpa jatkuisi näin.
  • Toisaalta olen joutunut käyttämään särkylääkkeitä ensin selkäkivun ja tällä viikolla niskajännityspäänsäryn vuoksi. Niiden avulla olen voinut kuitenkin käydä töissä.
  • Niskajumitus johtunee siitä, että pyöräilen työmatkat ja mahdollisuuksien mukaan muutkin matkat. Se jumittaa, vaikka yritänkin pyöritellä ja venytellä niskoja. Eilen ja tänään tuli ajettua yhteensä tunti kumpanakin päivänä.
  • Tänään lähdin jo aikaisin aamulla kohti Pasilan poliisitaloa. PIti käydä antamassa sormenjäljet uutta passia ja henkilötodistusta varten. Varauduin sateeseen, mutta sade taukosi juuri minun ajelujeni ajaksi: ensin kotoa Pasilaan ja sitten sieltä työpaikalle. Lähetin iloiset kiitokset Yläkertaan! 
  • Minulla on aika mukava lukujärjestys tässä jaksossa. Ehdin hyvin vaihtaa koululta toiselle sähköpyörälläni, sillä vaihtoaikaa on vähintään puoli tuntia. Kunpa olisi seuraavissakin jaksoissa, kun on enemmän tunteja. Mieluiten vaihdan hyppytunneilla, ettei ole liian kiire.
  • Iltaisin olen aivan poikki. Nukahdan tuoliin tv:n eteen heti kun olen syönyt jotakin ja katsonut uutiset. Ei puhettakaan, että saisin jotakin asiallista aikaan iltaisin. Eilen tosin olin kylässä pitkästä aikaa. Lähdin heti pyöräilemään sinne ilman nojatuoliin istahtamista, joten pysyin hereillä.
  • Viime viikonlopun olimme lomakodissa. Armaani golfasi ja minä pyöräilin sielläkin. Leivoin myös ja keitin hiukan hilloa. En ajatellut lainkaan työasioita.
  • Tämän viikon olen ollut yksin kotona. Se on kivaa vaihtelua, mutta mukavalta tuntui, kun Armaani tuli kotiin.
  • Sää on muuttumassa sateiseksi. Jotenkin pidän myös sadesäästä. Harmaata ja synkkää - se antaa ikään kuin oikeuden vetäytyä kotiin puuhastelemaan. Jos osaisin neuloa paremmin ja olisi aikaa, aloittaisin nyt uuden neuletyön.
  • Omenamme ovat tänä vuonna valitettavasti matoisia ja niissä on muumiotautia ja vähän omenarupeakin. Niinpä tuntui mukavalta, kun kälyni eräänä iltana toi kassillisen mökin makoisia pikkuomenoita meille syötäväksi. Nam. Oman pihan omenatkin ovat erittäin maukkaita, mutta matojen väisteleminen syödessä on hiukan rasittavaa. En ole niin ronski kuin biologianopettajakollega, joka pistelee madot saman tien. (Hm, muuten hän taitaa kyllä olla kasvissyöjä!)
  • Viime yönä heräsin klo 2.30 hiljaiseen, verkkaiseen  piippailuun. Meni aikaa ennen kuin löysin äänilähteen: se oli keittiön toinen palovaroitin. Kamppailin hetken, jotta sain pariston irti, ja yritin mennä takaisin nukkumaan. Ei tullut uni ennen kuin reilun tunnin päästä. Ennätin jo pyöriä moneen kertaan ja lukea kirjaakin tovin. Onneksi sain sitten kuitenkin nukuttua lisää.
  • Eilisaamuna satuin herättyäni katsahtamaan makuuhuoneen ikkunasta ulos. Ruudun takana olevasta pihlajasta minua tuijotti pieni orava. Samaan aikaan katua pitkin loikki iso rusakko. Orava on oikeastaan yläkerran naapuri, sillä sillä on valitettavasti pesä meidän katonrajassa. On mukava nähdä eläimiä kaupunkiluonnossa.
  • Kaikki opetusryhmäni ovat tänä vuonna tosi mukavia. Ykköset ja kakkoset ovat hilpeitä ja innokkaita, kolmoset tiedonhaluisia, viitoset ja kuutoset ahkeria, seiskat ja kasit tosi motivoituneita. Kaikki ryhmät keskustelevat innokkaasti ja tekevät kunnolla töitä. Ehkäpä etäopetusjakso sai heidät entistäkin enemmän arvostamaan sitä, että saadaan olla paikan päällä koulussa eikä tekniikan varassa Teamsin livetunneilla.   
  • On onni, että olen saanut olla terveenä. Toivottavasti jatkuu näin eikä tarvitse enää mennä koronatestiin ja ryhtyä odottelemaan tuloksia. Koronavilkun latasin puhelimeeni, vaikka tuskin minä näissä olosuhteissa oleskelen kenenkään kanssa 15 minuuttia lähekkäin huomaamattani, ellen sitten joudu käyttämään joukkoliikennettä. Olen päivittäin samassa tilassa yhteensä noin 50 oppilaan kanssa (ja vähän yli sadan kanssa viikoittain), mutta heidänhän ei pitäisi tartuttaa...  Opettajainkokouksissa meitä on paikalla kymmeniä, mutta toivottavasti kukaan ei tule töihin oireilevana. 
  • Olen hankkinut lisävarusteita työmatkapyöräilyyn: eripaksuisia huppuja, kypärän ja repun sadesuojat, goretex-päällyshanskat sekä kaksi erilaista satulanlämmitintä. Huomenna olisi vielä hankittava sadeviitta, sillä meinasin tänään kaatua Mannerheimintiellä, kun sadeanorakin alareuna takertui satulan alle enkä päässyt pois pyörän selästä. Sama kävi uudelleen työpaikalle saavuttuani pyöräparkin edessä. Tosi vaarallista - onneksi selvisin säikähdyksellä.
  • Tänään on ollut mukava koti-ilta: teetä, Hesarin lukemista, Armaani kuulumisia. Viikonloppu!  

sunnuntai, 23. elokuu 2020

Syyskesän iloja

  • Luonto hehkuu kypsän kesän uhkeutta. Sato kypsyy, loppukesän kukat kukoistavat.
  • Karviaiset, kesäkurpitsat ja pensasmustikat ovat valmiita, suurin osa jo poimittu.
  • Omenat alkavat kypsyä pikkuhiljaa. Tänä vuonna ovat aika matoisia ja muumiotauti vaivaa edelleen kuten naapureillakin. Torjuntakeinoja mietitään. 
  • Säät ovat olleet helteisiä. Mukavaa, ettei palele. Tosin öisin saisi jo olla viileämpää, jotta nukkuminen onnistuisi paremmin. 
  • Kahtena viime yönä olen saanut nukuttua seitsemän tuntia, kun makuuhuoneen lämpötila oli enää 25 astetta. Tuntuu hyvältä. Ehkä piankin jo vielä viileämpää ja voi taas ottaa peiton käyttöön.
  • Toinen työviikko sujui hyvin, paitsi että perjantain jouduin olemaan poissa, kun oli pieni nuha ja kova päänsärky. Käskettiin myös hakeutua koronatestiin kaiken varalta. Sain testiajan viiden tunnin chat-jonotuksen jälkeen samaksi illaksi, ja nyt odottelen tuloksia. Olisin hyvin hämmästynyt, jos tulos olisi positiivinen. mutta ymmärrän testin tarpeellisuuden, koska päivittäin työskentelen satojen ihmisten yhteisössä.
  • Kävin torstaina hammaslääkärissä. Sain kuulla, ettei ole syytä huoleen, vaikka yksi hammas oireileekin. Helpottava tieto.
  • Pihalla näyttää mustarastas nokkivan omenapudokasta. Kunpa nokkisi yhden kokonaan eikä aloittaisi aina uutta...
  • Kokeilin eilen uutta karviaispiirakkareseptiä. Kiva kun jää aikaa monenlaisiin kotipuuhasteluihin. Tänään pitää jo miettiä vähän työasioita. Toivottavsti testitulos tulee tänään kuten luvattiin, jotta pääsen huomenna töihin.
  • Liityin äänikirjapalveluun kokeilujakson jälkeen. Jospa se siivittäisi pitempiin kävelylenkkeihin. 

perjantai, 14. elokuu 2020

Ensimmäinen työviikko takana

  • Loma loppui, työt alkoivat. Hienoa pystä vielä työhön, vaikka olisin kunnallisella puolella ollut eläkkeellä jo kohta  vuoden. Jaksaa jaksaa - kun on pakko.
  • Ensimmäinen työviikko oli tosi raskas, mutta olen hengissä ja pystyin olemaan töissä viikon loppuun asti.
  • Maanantaina oli muuttopäivä: väistötilat olivat aivan sekaisin, kun menimme paikalle, mutta päivän talkoourakan jälkeen tilat alkoivat muovautua koulun näköiseksi.Tiistaina ja keskiviikkona suunniteltiin käytäntöjä ja jatkettiin siivous- ja muuttohommia. Torstaina tulivat oppilaat.
  • Muuten kaikki olisi ollut siedettävää, mutta selkäni ei kestänyt pulpettien ja mappien siirtelyä ja nostelua (vaikka kieltäydyin kantamasta kirjalaatikoita) vaan oireili noidannuolella. Kipu iskee aina yhtäkkiä tietyissä asennoissa ja on karmea. Onneksi särkylääke auttaa ja pystyin olemaan koko viikon töissä.
  • Tila jossa väistökoululla eniten opetan, on olosuhteet huomioiden aika kiva. Tosin kollegan ääni viereisestä "luokasta" kaapin takaa kuuluu kuin olisimme samassa huoneessa - niin kuin oikeasti olemmekin. Opettelen olemaan kailottamatta...
  • Sain uuden valvontaluokan, joka vaikuttaa tosi mukavalta.
  • Osa tunneista on toisessa kaupunginosassa, johon on vaihdettava välitunnin tai hyppytunnin aikana. Saa nähdä, miten aikataulut alkavat toimia.
  • Ihanaa, että selkäni ainakin toistaiseksi kestää pyöräilyn. Ei tarvitse mennä bussiin altistumaan viruksille.
  • Kollega neuvoi uuden reitin, jota pitkin vältän katutyömaan ja pääsen huristelemaan metsäteitä aiempaa isomman osan matkasta. Se tuntuu virkistävältä.  
  • Olemme herkutelleet viime päivinä oman pihan kesäkurpitsoilla, karviaisilla ja viinimarjoilla. Nam nam. Omenasatoa odotellaan...
  • Elonkorjuun ajassakin on oma viehätyksensä, vaikka se muistuttaakin siitä, miten lyhyt on kukoistus niin kasveilla kuin meillä ihmisilläkin. Armaani oli tänään lapsuudenystävänsä hautajaisissa: "Ihminen on kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."
  • Saamme vielä kesäisen viikonloppusään. Aion levätä. 

maanantai, 3. elokuu 2020

Viimeinen lomaviikko

  • Elokuu alkoi. Loppukesä on käsillä. Sato kypsyy, syksy lähenee. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä. Ehkä jopa hellesäätä. 
  • Olimme loppuviikosta maalla Armaani lapsuuskodissa. Seurana olikin ensin vain kaksi kissaa. Ne hämmästelivät ensin henkilökunnan vaihtumista, mutta olivat sittemmin mielin kielin kanssamme, kun havaitsivat, että ruokatarjoilu toimii hövelisti meidän toimestamme. Ne olivat varsin kiinnostavaa ja hauskaa seuraa!
  • Tapasimme sitten myös sukua, myös nuorimman suvun jäsenen, jolla on elämänkokemusta vasta kaksi viikkoa. Oi kuinka hän olikin söpö. 
  • Kävimme mustikassa useita kertoja. Mustikkaa on nyt metsissä todella paljon. Selkäni ei millään tahdo kestää marjastusta, mutta en malttanut pysyä poissa. Särkylääke kuitenkin helpotti tilannetta.
  • Hankin pitkävartisen poimurin, ja pienellä harjoittelulla opin, kuinka sen kanssa toimitaan. Hyvä ostos!
  • Veimme mustikoita myös ihanalle naapurillemme, joka huolehtii talosta ja puutarhasta, kun olemme poissa.
  • Eilen käväisimme kotona pyykkäämässä. Saimme samalla kesäkurpitsoita ja marjoja pihalta. Nuorempi sukupolvi kävi myös keräämässä marjoja itselleen. 
  • Tänään kävin metsäkävelyllä. Saldona puolisen litraa villivadelmia. 
  • Yritin muutama päivä sitten avata työsähköpostiani, mutta en muistanut salasanaa. Mahtavaa, olen ollut ihan irti töistä! Nyt tosin on jo aika alkaa miettiä tulevaa lukuvuotta ja tutustua materiaaleihin, joita alkaa netin kautta tihkua tietoisuuteen. Samalla on muistunut mieleen pari tärkeää kirjausta, jotka unohdin keväällä tehdä. 
  • Ennen loman loppumista on tarkoitus piipahtaa vielä mökillä, ehkä poimia vadelmia ja käydä ystävän synttäreillä. Mukavia juttuja loman päätteeksi. 
  • On mahtavaa, että saimme kesän viettää ilman koronaa tai muita infektioita. Olen joutunut käymään monissa tutkimuksissa, mutta mitään hengenvaarallista ei ole onneksi löytynyt. Joitakin tutkimuksia on vielä edessä. Korkean eläkeiän etu on se, että työterveyshuolto toimii edelleen eikä tarvitse jonottaa terveyskeskuksessa. Toivoisin kuitenkin, että tk:t saataisiin parempaan kuntoon, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä tarvittaessa lääkäriin ja tutkimuksiin. 
  • Suomen luonto on  vertaansa vailla, ja jokamiehenoikeus huipentaa nautinnon, jonka luonnossa liikkumisesta voi saada. Toivottavasti muistan syksylläkin pitää kiinni siitä, että metsään on päästävä säännöllisesti, vaikka olisi töissä kuinka kiire.