lauantai, 11. heinäkuu 2020

Sisätiloissa värjötellen

  • Mökkiviikko jatkuu epävakaisen sään vallitessa. Onneksi ei sada koko aikaa vaan välillä on myös poutaa, jopa auringonpaistetta.
  • Armaani on vaihtanut saunaan ovipaneeleja. Minä olen keskittynyt kyökkihommiin.
  • Olen kokeillut uusia reseptejä ja löytänyt monta hyvää. Kesäkurpitsavuoka oli erityisen maukasta!
  • Leipominenkin on kivaa. Tein piimämuffineita, koska oli ylimääräistä piimää. 
  • Keskiviikosta torstaihin olin täällä yksin. Torstaina iski kova nuha. Niistin ja niistin. Onneksi mukana oli Antiwiriä. Otin heti sitä ja auringonhattu-uutetta, ja kas, perjantaina nuha olikin ohi! Ihmeellistä!
  • Tänään kävimme Virroilla ostamassa ruuveja. Ei löytynyt ihan oikeanlaisia niin kuin ei aiemmin viikolla Mäntästäkään. Saatiin kuitenkin samoilla reissuilla käytyä ruokakaupassa. Täällä pitäisi osata suunnitella hyvin ostokset ja tulevat ruokalistat, kun lähimpään ruokakauppaan on 30 km.
  • Eilen saunottiin. Edellisestä  kerrasta viisastuneena jätin uimisen ja kuistilla istuskelun väliin säästyäkseni uudelta nuhalta. 
  • Tuuli kääntyi pohjoiseen. Eipä sen vuoksi tullut ennustettu myräkkä tänne vaan meni menojaan Kaakkois-Suomen kautta Venäjälle. Täällä on edelleen yhtä koleaa tuulipa etelästä tai pohjoisesta.
  • Hyttysistä ei ole ollut kiusaa tällä reissulla, sillä ne eivät liiku tuulisella säällä. 
  • Huomenna on taas aika vaihtaa maisemaa. Tuntuu levolliselta, kun voi yhdessä paikassa viipyä viikon verran. Tämä on oikein mukava tapa viettää kesää! 

tiistai, 7. heinäkuu 2020

Sateessa edelleen

  • Tällä viikolla kuuntelemme sadetta mökillä. Ropisee mukavasti.
  • Tulimme mökille eilisiltana, ja silloin tuuli myrskyisästi, kuten myös yöllä. Onneksi ukkonen ei noussut päälle vaan meni ohi. Mökki saatiin lämpimäksi ja uni maittoi aitassa ihan mainiosti.
  • Eilen oli runon ja suven päivä. Ystävä lausui minulle puhelimessa Aila Meriluodon runoja. Se teki päivästä juhlavan. Lippukin liehui pihassa.
  • Eilen oli taukoa sateesta, ja niinpä kävinkin kaksi kertaa kävelyllä.
  • Mökillä on mukavaa olla luonnon keskellä. Aamulla mekastivat joutsenet järvellä. Herättyäni näin rusakon puikkivan sateessa hurjaa vauhtia pihan poikki. Tuvan ikkunan takana hyppelee leppälintu ja kauempana mustarastas.
  • Kotoa lähdimme vähän liian huolettomasti: seuraavan päivän lounasruoka unohtui jääkaappiin ja ruokakassi keittiön lattialle. Luulimme kumpikin, että toinen on tarkistanut, että kaikki tarvittava on mukana. Onneksi meillä on ihana naapuri, joka muutenkin huolehtii kodista poissa ollessamme. Hän kävi hakemassa ja nautti ruuan, joten lounas ei mennyt hukkaan. 
  • Tänään Armaani piti aloittaa oieni korjaushomma täällä, mutta sateen vuoksi se taitaa siirtyä.Tulee lepopäiviä.
  • Sateen intensiteetissä näyttää olevan vaihtelua, ja välillä pikistää hetkellisesti aurinko, ikään kuin muistuttaakseen, että jossakin odottaa taas myös pouta. Sadepäivät hidastavat puuhastelua ja antavat syyn olla enemmän jouten. 
  • Lukemisetkaan eivät hevillä lopu. Juuri sain eilisen Hesarin luettua loppuun ja tämänpäiväistä aloiteltua. Kuukausiliite on vielä kesken. Lisäksi mukana on kassillinen kirjoja taas. Osaa olen roudannut koko kesän mukana, mutta ei se haittaa. Pidän siitä, että on vara valita kuhunkin hetkeen sopivaa luettavaa. Jokin kirja alkaa aina vetää, eikä etukäteen voi tietää, mikä se milloinkin on. 
  • Olen onnellinen siitä, että saan olla täällä mökillä, vaikka sää ei taaskaan suosi. Täällä tuntuu kesältä.

keskiviikko, 1. heinäkuu 2020

Sadetta mä kuuntelen...

  • "Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan..." Mahtava sadeviikko menossa. Luonto kiittää helteen jälkeen, ruoho viheriöi, mustikat kasvavat. 
  • Eilen satoi solkenaan melkein koko päivän. Hyvä syy keskittyä sisäpuuhiin. 
  • Luin eilen äidiltä perimäni mummin hänelle kirjoittamat kirjeet, joita en ole aiemmin avannut, sillä olen odottanut sopivaa hetkeä. Nyt se tuli sadepäivän ja viimeviikkoisen serkun kanssa käymäni pitkän puhelinkeskustelun innoittamana. Kirjeitä lukiessa tuntui kuin olisin tehnyt pienen aikamatkan mummolaan 70- ja 80-lukujen taitteessa. Varhaisin kirje oli vuodelta 1971 - valitettavasti vanhempia ei ole tallessa. Lukiessa tuntui kuin olisin nähnyt mummin hymyilevän. Se ei ollut hänelle kovin tavallinen ilme eikä sitä valokuvissa nähty koskaan. Kiinnostavaa lukea pieniä uutisia suvun ja kylän tapahtumista sekä mummin ja ukin tekemisistä ja terveysasioista.
  • Kävimme eilen myös ruokaostoksilla ja samalla ulkona syömässä. Ruokapaikkaan en ehkä mene uudelleen, mutta eipä tarvinnut itse kokata. 
  • Eilisestä kehkeytyi vahingossa myös karkkipäivä. Tuli naposteltua ylen määrin karkkia pitkästä aikaa. Makialta maistuivat.
  • Pienen kävelylenkinkin sain tehtyä sateen lomassa. Näin kurkia pellolla. Ne eivät minua säikkyneet, katsoivat vain hiukan uteliaina, että mikähän se tuossakin menee. 
  • Illalla saunoimme. Täällä maalla on erilaista saunoa kuin kotona sähkösaunassa tai mökin saunassa, sillä tämä sauna on iso ja muutenkin erilainen kuin ne. Vilvoitellessa on mukava viivähtää hiljaisella pihalla ja nauttia luonnonrauhasta.
  • Juuri nyt on taas vaihteeksi poutaa ja aurinko pilkistää. Seuraava sadekuuro on kuitenkin jo aivan lähellä: musta pilvi näyttää auringonpaisteessa tavallista uhkaavammalta. Se näyttää jo hipovan tien varren kuusen latvaa.  Onpa muuten valtavasti käpyjä kuusen latvuksessa!
  • Pihalla ruusut kukoistavat. Juhannusruusu on jo päättänyt kukinnan, mutta vaaleanpunaiset ja pinkit ruusut kukkivat vielä. Pitäisikin kysyä istuttajilta, mitä lajiketta mikäkin on. Tällä kertaa täällä maalla olemme kuitenkin vain me kaksi, Armaani ja minä, eikä ole keltä kysyä.
  • Täällä on myös aikaa lukemiseen. Nyt on kesken neljä kirjaa: Khemiriä, Krossia, Tapperia ja Bradleytä sekä kiinnostava Ulla Koskisen tietokirja Suomessa selviytymisen historia. Luen fiiliksen mukaan milloin mitäkin. Radiossa soi Riston valinta. Maailman kauneinta musiikkia. Olosuhteet ovat kohdallaan.
  • On niin mukavaa, kun ei ole kiire mihinkään eikä minkäänlaista aikataulua. 

torstai, 25. kesäkuu 2020

Helleviikko

  • Viimeinkin hellepäiviä. Ei lämmin luita riko, muistutti aikanaan tätini. Tosi on, vahvistan minä. On ihanaa, kun kerrankin ei palele.
  • Olemme kakkoskodissamme. Järvi näkyy ikkunoista, vaikka siitä kohti ei uimaan pääsekään. Kaikkialla on vihreää, vehreää. Ruusut tuoksuvat. Ihastuttavia kesäpäiviä.
  • Eilen vieraanani olivat rakkaat ystävät, joiden kanssa olemme jakaneet elämän iloja ja suruja jo yli 40 vuotta. Oli ihanaa istuskella terassillamme, sen jälkeen nauttia luonnossa kävelystä ilman aikatauluja ja rupatella kaikesta, mitä mieleen tuli. Laittelin syötävääkin, ja kaikki onnistui suhteellisen hyvin. Eilinen, "oikea" juhannus, jää varmaan mieleen yhtenä tämän kesän kohokohdista. 
  • Vieraiden lähdettyä saunoimme vielä illan hämyssä. Kivaa.
  • Olen nauttinut varjoisasta terassistamme, joka on helteellä parhaimmillaan: mukavan lämmintä mutta ei paahteista.   Mukanani on Merete Mazzarellan kirja Varovainen matkailija, jonka myötä olen ollut hänen mukanaan risteilyllä ja Australiassa. Olenkohan tosi varovainen matkailija, kun nautin reissuista vain edustajani välityksellä? Hän kirjoittaa niin taitavasti, että koen olevani mukana tekemässä havaintoja asioista ja ihmisistä. 
  • Kun lähdimme kotoa ensin juhannuksen viettoon ja sieltä suoraan tänne, otin mukaani kassillisen kirjoja. Tiedän, etten oikeasti ehdi lukea kuin korkeintaan pari kirjaa, mutta en voi varmasti lähtiessä tietää, mikä kirja alkaa vetää eli mitä tekee mieli lukea. Siksi otan mukaan erilaisia vaihtoehtoja. Autolla kulkiessa ei tarvitse olla niin tarkkana matkatavaroiden painosta niin kuin ennen julkisilla matkustaessani. Jännästi tällä kertaa kävi niin, että jo kotona aloittamani Kari Kuulan Kotona kristinuskossa ei jaksanutkaan kiinnostaa vaan siirryin Mazzarellaan. Ehkä jatkan Kuulaa joskus myöhemmin. On myös tehnyt mieli lukea perinteinen dekkari kesäloman kunniaksi, mutta sille löytyi aikaa vasta juhannuksena. Aloitin erään vanhan Outi Pakkasen dekkarin, joka löytyi maalta kirjahyllystä ja jota en muistanut lukeneeni aiemmin, mutta se ei jaksanutkaan kiinnostaa.
  • Tänään lähdemme vaihteeksi kotiin. Parin pyykki- ja asioidenhoitopäivän jälkeen suuntaamme maalle Armaani vanhaan kotitaloon. Siellä on taas omanlaisensa tunnelmat ja aktiviteetit. 
  • Tämän loma-asunnon hieno puoli on se, että täällä on toimiva viilennysjärjestelmä. Se puhaltaa viileää ilmaa siten, että lämpötila on muutaman asteen alempi kuin ulkona. Tuntuu mukavalta ja auttaa nukkumaan öisin. Kotona ja maalla makuuhuone on yläkerrassa, johon lämpö suorastaan varastoituu, ja siellä nukkuminen on tuskallista. Jos selkäni olisi vetreämpi, kokeilisin telttaa, mutta nykytilassani tarvitsen kunnollisen patjan. 
  • On ihanaa olla lomalla ja elää omaa elämää ilman työhuolia ja -kiireitä. Ikätoveriystävät ovat jo eläkkeellä, mutta minun on jaksettava puurtaa vielä kolme vuotta. 
  • Voimaannuttavan kesän jälkeen jaksaa jaksaa jaksaa... 




     

maanantai, 22. kesäkuu 2020

Keskikesää

  • Juhannus on vietettymaaseudun rauhassa mökillä, järven rannalla, koivujen katveessa. Täydellistä.
  • Sää oli kesäinen : puolipilvistä, 20 astetta, poutaa. 
  • Sain tavata samalla sukulaisia: veljen perheineen sekä neljä serkkua perheineen. Tosi mukavaa. 
  • Veljenpoika on päässyt opiskelemaan peruskoulun jälkeen sinne, minne halusi eniten. Hieno juttu, vaikka se maalla tietääkin muuttamista pois kotoa jo 16-vuotiaana, mikä on aivan liian varhain. Samanikäiset pikkuserkkunsa saavat asua edelleen kotona jatkaessaan opintoja. 
  • Kesäsää jatkuu, ehkä lämpeneekin. Siirryimme 150 km etelämmäs. Ehkä tänne tulee helle. 
  • Kävin taas pyöräilemässä. Se on hauskaa. Polvet voivat paremmin, kun pyöräilen vähän joka päivä. Kyse on varmaan nivelten sisäisestä voitelusta.
  • Nyt on aikaa lueskella, kunhan vain pystyn rauhoittumaan ja keskittymään. Erikoista, että sitä joutuu opettelemaan. 
  • Olen iloinen siitäkin, että saan käyttää taas kesävaatteitani. Viime kesänä niille ei ollut tarvetta, kun paleli koko ajan. 
  • On vuoden pisin päivä. Valoisuus on ihanaa ja voimaannuttavaa.