Tämä vuosi on kyllä jo todella kulunut, lähes loppuun saakka. Kohta päästään uuteen, tuoreeseen vuoteen, jonka toivotaan olevan entistä onnellisempi.

Vuodenvaihteessa on tilinpäätöksen aika: Kuinka meni tämä vuosi? Mitä odotan seuraavalta? 

Voin sanoa, että olen ollut onnellinen. On ollut hyvä vuosi. Alkupuoli oli rentouttavaa, hoitavaa vuorotteluvapaata, loppupuoli mukavaa työntekoa. On ollut kiva olla paljon kotona ja maalla yhdessä Armaani kanssa. Ei ole osunut omalle tai läheisten  kohdalle mitään suuria järkytyksiä tai suruja. Terveyskin on ollut hyvä. Läheiset ovat pärjäilleet ihmeen hyvin.   

Mitä toivon?

Toivon, että kaikki jatkuisi yhtä suotuisasti. Toivoisin yhtä onnellista aikaa muillekin kuin meille. Toivoisin lämmön ja läheisyyden lisääntymistä ihmisten välillä, pahan olon vähenemistä, turvaa kaikille lapsille, työtä työttömille, oman paikan löytämistä nuorille.

Pääministeri sanoo lehtilööpissä, ettei meillä ole varaa hyvinvointivaltioon. Onkohan Suomen ennätysmäinen (kuulemma) varallisuus sitten suunnattu oikein? Ovatko tärkeysjärjestykset todella kohdallaan suomalaisten arvojen mukaisesti? 

Kiireisimmät ovat jo aloittaneet rakettien paukuttelun, vaikka luvalliseen aikaan on vielä varttitunti. Yhteisten sääntöjen noudattaminen on osalle kansasta ylivoimaisen vaikeaa.  Kieltämättä hiukan myös pelottaa tulevaisuus. Millainen on seuraava sukupolvi? Kannetaanko yhteistä vastuuta vai annetaanko itsekkyyden lisääntyä entisestään?

Toivon, että osaan olla kiitollinen siitä, mikä on hyvin, ja tehdä parhaani, että hyvä lisääntyisi.