• Viime viikko on mennyt. Uusi on alkamassa. Mennyttä ei voi enää muuttaa, mutta uusi voi olla täynnä mahdollisuuksia, joista ei vielä edes tiedä.
  • Viime viikko meni töiden tuoksinassa. Oli jos jonkinlaista erikoisohjelmaa ja niiden myötä normimäärä pikaisia ohjelmanmuutoksia. Kaikesta selvittiin taas kerran.
  • Maskisuositus yletti jo alakoulun puolellekin. Opettelin käyttämään visiiriä, sillä maskin läpi ei jaksa astmaatikko koko työpäivää hengittää. Visiiri on ihan ok, kun siihen tottuu. Suojausteho tosi ei kai ole kovin kummoinen.
  • Perjantaina oli vuoden pisin työpäivä tähän mennessä, 8 - 19. Siihen sisältyi myös poikkeuksellisen paljon portaiden kiipeämistä. Niinpä huomasinkin illalla, ettei toinen jalka enää taipunut lainkaan. Onneksi pystyin pyöräilemään kotiin, ja vaiva alkoi vasta sen jälkeen.
  • Edellisenä päivänä oli iskenyt äkillinen kiputila toiseen paikkaan, ja perjantaina piti kiiruhtaa oppituntien ja kokouksen välissä työterveyslääkärille. Ehdin! Ja sain lääkityksen. Ennätin vielä samalla bussilipulla takaisin ja kokoukseen ja muihin töihin.
  • Nukuin eilen päiväunet huonon yöunen takia. Se virkisti! 
  • Tänään on polven kipu poissa ja toinenkin vähenemään päin. Ihan mahtavaa. Aion huomenna taas pyöräillä, ellei olo yön aikana heikkene.
  • Eilinen meni mitään tekemättä, mutta tänään olen ennättänyt ruuanlaiton lisäksi tehdä yhdet kokeet, tulostaa neljät valmiit sekä korjata yhdet. Nyt voin vapautunein mielin jatkaa päivän Hesarin lukemista.
  • Kävin äsken myös kävelyllä verryttelemässä jalkaa. Kuuntelin samalla äänikirjaa, josta seuraavassa lukupiirissä keskustellaan. Vielä on kaksi kolmannesta kuuntelematta, mutta onneksi on myös aikaa vielä jäljellä.
  • Ystävä toi minulle äsken mökin verhot valmiiksi ommeltuina! Hän on käsityöihmisiä ja minä  pahin tumpelo sillä alalla. Ihanaa, että hän tarjoutui auttamaan! Kaikkien kohdistusten ja saumavarojen ja muiden ajattelu oli jo nostanut minulle tuskanhien otsalle. Toukokuussa pääsen ripustamaan, kun taas toivottavasti päästään mökille. Jännittää nähdä, miltä ne ikkunoissa näyttävät.
  • Toisten ystävien nostalgisia WhatsApp-muisteloita on tullut myös seurattua. On se hienoa, että voidaan keskustella mistä vain, vaikka oltaisiin missä vain. Ei tarvitse matkustella (eikä voi!) ympäri Suomea saadakseen kuulla ja nähdä, missä ja mitä tekemässä toiset milloinkin ovat. Tekniikan hyviä puolia.
  • Ensi viikko näyttää rauhallisemmalta kuin viimeksi kulunut. Hyvä.
  • Marraskuun pimeyttä ei juuri edes huomaa, kun on koko ajan niin paljon puuhaa. Oli silti kiva, ettei ollut ihan pimeää, kun kävelylle koppeuduin.