• Viikonloppuna päsn sieneen ja puolukkaan. Mahtavaa! Puolukoita ei juurikaan löytynyt (mustikkaa olisi vieläkin ollut sinisenään - miksi en siihen kohti osunut elokuussa mustikka-aikaan?), mutta puolukkamaastosta löytyikin suppilovahveroita. 
  • Pitkästä aikaa oltiin maalla Armaani suvun kanssa. Oli tosi kiva nähdä heitä. Ihania perheuutisiakin kuultiin. :-)
  • Kuulaat syyspäivät jatkuvat. Kylmät yöt ovat saaneet ruskan alkamaan täällä etelässäkin. Hienoja värejä.
  • Omenasato on ollut parempi kuin ikinä. On niitä syötykin! Nyt puussa sinnittelee enää pari omenaa ihan  yläoksilla.
  • Gastriitti on paranemaan päin. Olen juuri vähentänyt lääkityksen normaaliannostukseen ja tuntuu, että pärjään sillä. Hieno juttu. Jospa marraskuussa selviytyisin käsilaikkauksen aikaan ihan ilman lääkkeitä.
  • Yleinen raihnaus on lisääntymään päin (en pääse enää kyykkyyn, aamulla nivelet ovat ihan jäykät jonkin aikaa, sormia kolottaa ja tulehtuneet nivelet paksuuntuvat hiljalleen...) Silti olen kiitollinen siitä, että pääsin metsään ja sain vielä poimittua marjoja ja sieniä, Voihan olla, että näin terve en enää ikinä ole tämän jälkeen. Nautin siis tästä vaiheesta. 
  • Nukahtelen iltaisin tuon tuostakin, varsinkin lukiessa tai telkkaria katsoessa. En voi sille mitään enkä tiedä, mistä se johtuu. Näen myös heti ensi sekunnista alkaen unia. Onneksi pysyn töissä vielä hereillä!   
  • Äidin veli soitti äidille eilen hoitajien kautta. Äiti oli hyvin iloinen! Hän on aika sekava, koska puhelin ei edelleenkään toimi (odotellaan varaosaa jostakin jo kolmatta viikkoa), ja psyykelääkkeet tekevät hänen puheensa puuroutuvaksi. Toivottavasti lääkkeistä voidaan vielä luopua jossakin vaiheessa.
  • Huomaan, miten minun jokailtaiset puheluni rauhoittavat äitiä. 
  • Armaani imuroi. Ihana ääni! :->>