Jos nyt ihan rehellinen  olen, niin on tämä laiskottelukin ihan kivaa!  Ankara tauti on hyvä syy olla tekemättä mitään mitä 'pitäisi', mutta luontainen  mukavuudenhalu kyllä salaa nauttii tästä, ettei edes tarvitse yrittää.

Pysähdyksissä oleminen - jonka tietää olevan väliaikaista - mahdollistaa pieniin havaintoihin ja pieniin nautintoihin keskittymisen.

Tämän päivän havaintoja talon ulkopuolisesta maailmasta:

  • Hesari oli myöhässä (piti aamulla lukea diginä)
  • taivas harmaa, tuulta, välillä ilmassa muutama lumihiutale
  • aamulla määrätietoinen koira kävelytti pensasaidan takana pulskaa poikaa
  • myöhemmin useat ihmis- ja koirajalat kulkeneet samaa reittiä
  • kadun puolella punainen henkilöauto ajanut ohi kolmesti
  • yksi mies kävellyt katua pitkin
  • lintulaudalle saapunut taas kunkuksi orava, joka määrätietoisesti ja perusteellisesti on tyhjentänyt koko tarjoilun - pikkulinnut kaikkosivat, orava palaa vähän väliä tarkistamaan, olisiko jokin pähkinänsiru vielä jäänyt 
  • radio ja netti ovat kertoneet taas enimmäkseen huonoja tai surullisia uutisia

Havaintoja talo sisäpuolelta:

  • piispan kirjoittama kirja tuli viimein loppuun luetuksi 
  • nyt aikaa Nylénin esseisiin
  • kylppärin pesu ryhdistää oloa
  • pyykkikoneen hyrinäkin on rauhoittavaa
  • puhelu pomolta "sairasta rauhassa, hommat hoituvat" toi hyvän mielen
  • eineslounas ei häiritse makuhäiriöistä suuta
  • pään tukkoinen suhina vaimenee barokkimusiikin kuuntelulla

 

Käydessäni pari tuntia sitten postilaatikolla ja aistittuani sään muutoksen kovista pakkasista suojakeliin tajusin yhtäkkiä jotakin hätkähdyttävää:

Viime kesä oli IHAN vasta: oli NIIN kuuma, grillailtiin pihassa, piti suojautua kuumuudelta ja auringolta.  MUTTA.  Ensi kesä onkin ihan PIAN! Ajan kulku kiihtyy, mitä vanhemmaksi saa elää.