Tein eilen ison, vaikean päätöksen, jota olen kauan jo harkinnut: lopetan kesän alkaessa kuorolaulun ja alan hoitaa astmaani paremmin eli lääkkeillä, jotka sivuvaikutuksena käheyttävät äänen.  Päätös on ollut sietämättömän vaikea, kun rakas harrastus on tuonut mukanaan myös rakkaan ystäväpiirin, josta luopuminen tekee kipeää, mutta nyt se on tehty. Jospa terveys menisi nyt kuitenkin edelle. Olen äärettömän kiitollinen kaikesta, mitä kuoron myötä olen saanut. Kuorolaulu on mahtavaa, ystävyys samoin!

Aamulla kuoroharkkoihin lähtiessä kaikki meni täydellisesti: bussi tuli heti kun ehdin pysäkille (vaikkei reittioppaan ja aikataulun mukaan mitään bussia pitänyt silloin tulla), vaihtoyhteys toimi yhtä saumattomasti ja perillä olin täsmälleen minuuttia vaille määräajan.

Päivä oli antoisa: laulamista aamusta iltaan.

Saunominen illalla huipensi mukavan päivän. (Pieni morkkis tuli vain perunalastujen popsimisesta saunan jälkeen.)

Sain kiinnostavan bussilukemiskirjankin tänään loppuun. Se kertoi venäläisistä suomalaisen silmin ja oli todella mielenkiintoinen. Auttaa ymmärtämään paremmin naapurikansaa. Osatapa venäjä!

Armaani oli tiskannut, imuroinut ja käynyt kaupassa poissa ollessani. 

Väsyttää, ja saa käydä nukkumaan. Oma sänky on niin kotoisa...