Oli tarkoitus lähteä ensi viikoksi kuntoutukseen. Torstaina iski keuhkoihin jokin virus tai muu pöpö. Nyt on lähtö vaakalaudalla, koska olo on kehno ja keuhkot tukossa. 

Yksi syy sairastumiseen oli varmaankin yllirasitus. Valmistelin sijaiselle tunteja ensi viikoksi. Koska töissä oli muutakin kiirettä - pitkiä pakollisia kokouksia ym. - työpäivät venyivät aivan liian pitkiksi. Ulkoiluun, kuntoiluun tai lepoon ei jäånyt lainkaan aikaa, ja yöunet alkoivat taas kadota lääkkeistä huolimatta. Silloin helposti sairastuu.

Nyt olen ottanut kaikkia mahdollisia lääkkeitä. Viime yönä nukuin ensin kolmeen, ja valvottuani puoli tuntia sain yllättäen uudelleen unen päästä kiinni ja nukuin vielä viisi tuntia. Tänään yritän olla todella rauhallisesti kotona tekemättä mitään erityistä. On sitten Korkeammassa Kädessä, paranenko huomiseksi, jolloin pitäisi lähteä. Pakkaamisen suhteen olen vähän kahden vaiheilla - pakatako kuitenkin varmuuden vuoksi vai ollako nuolaisematta ennen kuin tipahtaa ja pakata vasta huomenna, jos kunto kohenee.

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, etten ole tämän sairaampi. Olisinhan jo voinut saada jonkin pahemmankin taudin. Tämä on myös mitä todennäköisimmin paranevaa sorttia. Jos en pääse kuntoutukseen, voin kuitenkin jatkaa elämää entisellään, kun olen toipunut, Moni saa diagnoosin, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään.

Tänään saan myös hyvällä omallatunnolla laiskotella ja lepäillä. Olen kaiken lisäksi yksin kotona, joten paineita tehokkaampaan ajankäyttöön ei tule myöskään ulkopuoleltani. :-)

Jos tarvitsen lääkärin arviota tilastani (tai sairaslomaa ensi viikolle), voin mennä lääkäriin mihin aikaan hyvänsä.  

Sää on paranemaan päin. Eilisen vesi- ja räntäsateen jälkeen näyttää ilma seesteisemmältä. Yöllä valvoessani kuulin mustarastaan varottelevan kumppaniaan jostakin uhkaavasta vaarasta. Eilen näin hupaisan kahden nuoren rusakon kohtaamisen kadulla. Lähtivät lopulta loikkimaan samaan suuntaan - kevättä rinnassa, luulen ma. On hienoa taas nähdä, miten valo lisääntyy ja kevät tulee pikkuhiljaa (ei vielä keikkuen). Lunta on enää pälvinä siellä täällä. Helmililjat ovat kuulemma jo nousseet ystävän pihamaalla.

Mikä parasta, maassa on rauha ja ihmisillä on pääasiassa hyvä tahto.