• Vanhempien asunnon tyhjennys on kohta tehty. Veljet yöpyvät siellä nyt viimeistä kertaa ja tekevät huomenna loppusiivouksen. Sitten urakka on ohi!
  • Toinen veljistä taistelee urheasti vatsatautia vastaan - koko muun perheen kouristellessa sairauden kourissa kotonaan. Vain pikkumies on jo toipunut, mutta lieneekö hänestä vielä muille apua?
  • Minulta jämähti selkä kotimatkan aikana lopullisesti. Pitkät istumiset, nostelut ja huono tilapäispeti kolmen yön ajan sen saivat aikaan. Sähköiskuja ja pistelyä selässä ja raajoissa. Niinpä sainkin lääkäriltä koko viikon sairaslomaa ja vahvat kipulääkkeet. Olen kiitollinen tästä hengähdystauosta, vaikka kipu onkin huolestuttava. Se on kuitenkin todennäköisesti lihasjumitus eikä mitään pahempaa. Hyvä niin. Kuntosalialoitus siirtyy ainakin viikolla.
  • Olen tehnyt töitä kotoa käsin niin kuin aina, vaikka en itse oppitunteja pidäkään. Tunnit on kuitenkin  suunniteltava sijaisille, hoidettava sähköpostit, keskusteltava pomon kanssa puhelimessa, oltava yhteydessä muutamaan kollegaan jne. 
  • Parasta oli lääkkeiden lisäksi, että lääkäri käski kävellä ulkona hiljakseen. Se on hyvä ohje, jota toteutan ilomielin! Siihenhän ei ole normaalisti ikinä aikaa. 
  • Sain vietyä vanhoja vaatteita ja rillejä koulun teatteripukuvarastoon samalla kun hain päiväkirjani pystyäkseni suunnittelemaan tunteja eteenpäin. Armaani onneksi lähti kuskiksi. Vein myös kirjoja vanhempien kirjahyllystä. 
  • Nyt nukuttaa, kun en ole neljään yöhön nukkunut kunnolla. Odotettavissa makeat unet. (Otin jo äsken hiukan förskottia telkkarin ääressä uutisten aikaan...)
  • Tänään oli ihanan lämmin ja keväinen päivä, 10°C. Sairasloman ansioista ennätin olla hiukan ulkona valoisan aikaan.  
  • Mahtavaa elää hyvää arkea rauhaisassa kotimaassa. Kunpa tällainen auvo säilyisi ja ymmärtäisimme sen arvon! Tuntuu, että kaikkialla maailmassa on levotonta ja arki on suorastaan vaaralllista.