• Uusi kirkkovuosi alkoi. Riemukkaasti kajahti Hoosianna kirkoissa, vaikka samaan aikaan monessa pirtissä ilmeisesti klikkailtiin itsensä irti koko kirkosta.
  • Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Ihan piti katsoa kahdesti, että mikä se vastapäisen talon ikkunoissa kimmeltää. Samaa ihmetteli taksinkuljettajakin, jonka kyydissä huristimme isän luo sairaalaan.
  • Isä jaksoi pysytetllä hereillä lähes koko ajan kun siellä olimme.
  • Lauloin isälle Hoosiannan ja Tiellä ken vaeltaa iPadin Garage bandin kitaralla säestäen. Nykytekniikasta on oikeasti jotakin konkreettista hyötyäkin...  
  • Vein isälle ikkunaan joulutähden, mutta sen laittamiseen pistorasiaan pitää maanantaina saada sairaalan sähkövastaavan lupa. Toivottavasti heltiää, että olisi jotakin muuta katseltavaa isällä kuin vastapäinen valkea seinä ja sille kiinnitetty pysähtynyt seinäkello (14.04 jo kuukausien ajan). Vein myös led-kynttilän, jota isä piteli kädessä Hoosiannaani kuunnellessaan. Laitoin sen lähtiessäni ikkunalaudalle, mutta ei taida isä sitä siitä nähdä.
  • Hoitajat pitävät isästä hyvää huolta, vaikka onkin masentavaa, että hän joutuu olemaan sairaalassa yksin erossa läheisistä. Äiti ei kykene yksin menemään isää katsomaan, kun ei hän osaa tulla takaisin.
  • Saimme vanhempien joulukortit kirjoitettua yhdessä äidin kanssa. 
  • Ystävän vakava sairaus onkin hoidettavissa neljän vuoden lääkityksellä - ei tarvita ehkä leikkausta. Mahtavaa.
  • Paluumatka meni rauhaisasti, ja sain yhdet kokeet korjattua. (Kahdet muut jäivät, kun en jaksanut menomatkalla ollenkaan enkä palatessakaan yksiä enempää.)
  • Armaani tuli taas asemalle autolla vastaan. Rakastava teko! :-)