Paastonajan alkua varjostaa yllättävä ongelma: nettiyhteytemme lakkasi toimimasta eilen. Onneksi töissä voi kiireellisimmät sähköpostit lukaista.   Sitten muistin tämän kesäkäytössä normaalisti olevan, kaappiin jääneen mokkulan. Ja tsadaa: täällä sitä taas ollaan! Toki toivon, että Elisa saa piuhat pian kuntoon ja normaali huippunopea yhteys palaa. Hyvä kuitenkin näinkin.

Töissä oli välillä aikamoista takkuamista, mutta onneksi oli myös piristäviä ilon hetkiä. Monet ihmiset ovat niin hauskoja.

Pääsin lähtemään töistä jo klo 16.00 Tosi mukavaa. Ilta vapaa! En tosin jaksanut tehdä mitään paitsi soittaa kaksi puhelua.

Huominen kokous on peruttu. Mahtava uutinen sekin.

Huomenna alkaa siis paastonaika. Pistelin tänään viimeiset suklaapatukan rippeet (ja Armaani kolusi vielä viimeiset jämät karkkipurkistani!), ettei tulisi turhia kiusauksia. Yksi avaamaton suklaalevy löytyi, mutta se odottakoon (minun puolestani) pääsiäistä. Ajattelen tätä paastoa teemalla seitsemän vapaata viikkoa. Kunpa karkkien lisäksi vapautuisin myös makeanhimosta ja saisin tilalle liikkumishimon. 

Olen kohdannut pärskiviä ihmisiä töissä, busseissa ja muualla. Onneksi ei ole mikään virus vielä iskenyt vaan tunnen oloni ihan normaaliksi. Vain pientä raukeutta jäsenissä eilisen jumpan jäljiltä. Olen kiitollinen siitä, että saan raahattua luuni sinne maanantaisin.