• Mahtavaa kun olen saanut olla vapaana kuukauden. Kurjaa, että se johtui leikkauksesta ja kurjaa, että käsi on nyt huonompi kuin ennen leikkausta.
  • Kuulostaa hullulta, mutta joutenolo auttaa minua muistamaan, kuka oikeasti olen. Töissä ollessa ei ehdi ajatella kuin sitä, miten kiireen keskellä selviytyy hetkestä toiseen. 
  • Olin viikonloppuna äidin luona. Ilahduttaa se, että hän jo jollakin tavalla on alkanut sopeutua isän kuolemaan. Ikävä on kova, mutta asioihin tottuu. 
  • Löytyi mukava vapaaehtoistyöntekijä vierailijaksi.
  • Saimme äidin joulukortit kirjoitettua valmiiksi. 
  • Sain mukavan vastauksen viestiini äidin palvelutalosta. Yhteistyö sujuu hyvin!
  • Viimeinkin olen pystynyt taas nautimaan lukemisesta. Kaksi viimeisintä kirjaa (jotka molemmat ovat vielä hiukan kesken) ovat imaisseet mukaansa pitkästä aikaa niin, että ympäristö on unohtunut ja kirja on vienyt mukanaan. Sitä tunnetta olen pitkään kaivannut! 
  • Kävin influenssarokotuksessa eikä tullut mitään sivuvaikutuksia. Jospa tällä kertaa toimisi eikä tauti iskisi niin kuin edellisistä rokotuksista huolimatta on joka kerta käynyt. 
  • Hirvittävät uutiset Pariisista painostavat ja pelottavat. Kiitollinen olen siitä, että  niin monet julkisesti muistuttavat, että on osoitettava rakkautta, ei vihaa.
  • Uutiset väkivallasta kaukana ja lähellä muistuttavat, että jokainen hetki voi olla viimeinen. Onneksi tietää, että lopullinen päämäärä ei ole tässä elämässä ja että päivät ja hetket eivät ole omissa käsissämme.