Niin usein tulee kiinnitettyä huomio siihen, mikä on pielessä, mitä pelkää tai mikä harmittaa. Niihin on helppo tarttua, niistä on helppo puhua, ne ovat helposti mielessä. Pahinta on, että murehtiminen joskus sumentaa ajatuksia niin, ettei ollenkaan huomaa sitä, mikä on hyvin. Tai onnettomasti huomaa asioiden olleen NIIN hyvin vasta sillä hetkellä, kun menettää kaiken. 

Eräs amerikkalainen nainen teki saman oivalluksen ja alkoikin kerätä kiitollisuuden aiheita. Monet ottivat idean omakseen, ja siitä syntyi suorastaan kansanliike. Viimeksi muutama viikko sitten huomasin Ranskassa uuden kirjan samasta aihepiiristä. Päätin liittyä joukkoon ja ryhtyä laittamaan muistiin pieniä ja isoja asioita, joista huomaan olla kiitollinen. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Hyvä lukija, olen kiitollinen (!)  siitä, jos laitat kommentteihin omia kiitollisuuden aiheitasi. Muuttakaamme yhdessä näkökulmaa ja asennetta.  

 

Aloitankin heti:

Tänään olen kiitollinen siitä, että on kesä, on loma ja on lämmintä. Tätä olen koko talven odottanut, varsinkin lomaa, että viimein saan levätä työuupumusta pois. Ei tarvitse herätä klo 6.00. Tai saa herätä, jos niin käy. Saa kukkua illalla ihan niin myöhään kuin huvittaa. Ei tarvitse olla kellon orja.

Saa myös siivota kotia, tehdä rästihommia, istua koneen ääressä naputtelemassa...