• Taas on oltu kaupungissa jo muutama päivä. On niin paahteista, että vasta illansuussa voi olla ulkona. Ihanaa, että on varjoisa terassi ja pihalla aurinkovarjo.
  • Pidän silti kuumasta kesästä, jos vaihtoehtona on kolea ja sateinen. Juuri tällaisia olivat muistikuvieni lapsuuden kesät.
  • Sain eilen toisen koronarokotteen. Kahden viikon kuluttua alkaa olla immuniteetti kohdillaan - niin hyvä kuin rokotuksilla voidaan saada aikaan. Hienosti on rokotukset messukeskuksessa järjestetty. Ihmiset valuivat jatkuvana virtana kahden metrin turvavälein aulasta toiseen, rokotuskoppiin ja sieltä valvonta-alueelle, jossa viivähdettiin varttitunti. Laskin, että meitä istuskeli siellä viitisenkymmentä samanaikaisesti. (Vieressäni istui mies, jota alkoi yskittää, joten hän otti maskin pois yskimisen ajaksi! Onneksi oli turvaväli 2 m.)
  • Luin eilen loppuun Anneli Kannon kirjan Rottien pyhimys. Se oli todellinen lukuelämys, merkittävin pitkään aikaan. Ihailin kirjan kieltä, keskiajan kuvausta, sujuvaa ilmaisua, juonenkuljetusta... Nyt tekee mieli lukea netistä muiden ajatuksia kirjasta. Yhden ystäväni kanssa ehdin jo analysoida lukuelämystä puhelimessa. Hän soitti heti saatuaan kirjan loppuun, ja minä hänelle, kun olin itse lukenut sen loppuun. Olimme molemmat hyvin vaikuttuneita. Aion mennä pian uudelleen Hattulaan katsomaan kuvia vielä kerran, nyt kirjan antamin mielikuvin. Kirjani lähtee ystäville lainakierrokselle. 
  • Olen jatkanut iltaisin pyörälenkkejä kuumuuden väistyttyä. Kumma, miten viileältä tuntuukin ilmavirta keholla fillarilla viilettäessä. Päivän kuumuudessa en uskalla lähteä polkemaan, ettei tule huomaamatta lämpöuupumusta tai kärähdä iho.
  • Soittelin eilen pitkästä aikaa pianoa. Nivelet olivat kipeät, mutta onnistuin silti muutamia kesälauluja pimputtelemaan. Tuli iloinen olo. Pitäisi useammin muistaa soittaa.
  • Täällä meidän naapurustossa on tosi rauhallista. Joskus kävelytietä pihamme takaa kulkee rupattelevia ihmisiä, ja voi kuulla monia eri kieliä. Eilen suomen lisäksi ainakin ruotsia, somalia ja venäjää. Puhujia ei kuitenkaan aidan takaa näy eivätkä hekään näe meitä, elleivät astu portille tiirailemaan, mitä kukaan ei onneksi tee. 
  • Ainoa luonnonääni tällä hetkellä tuulen suhinan lisäksi on mustarastaan sointuisa livertely. Taitaa olla toinen pesintä menossa.
  • Pihalla kukkivat laventeli, ruusut, kesäkurpitsa, keto-orvokit ja persilja. Pionin ja varjoliljan kukinta on ohi. Metsämansikoita kypsyy joka päivä keinun alla ja vieressä samoin kuin kadunvarressa.
  • Leivoin eilen iltamyöhällä puurosämpylöitä, kun tuli aamulla keitettyä puuroa ajatuksissani tupla-annos. Kun olisi pitänyt alustaa, huomasin, että rokotuskäsi oli liian kipeä siihen hommaan, joten kohotin taikinan löysänä. Paistamisen aikaan oli kello jo niin paljon, että päätin nostella taikinamöykyt lusikoilla pellille js paistaa kaikki samaan aikaan kiertoilmalla.  Lopputulos oli, hm, kiinnostava. Ylempi pellillinen onnistui mukavasti, mutta alemmat valahtivat leveiksi läjiksi ja paistuivat jotenkuten. Kai suurin osa tulee kuitenkin syötyä.
  • Taas on aika auringon. Paahteen. Ymmärrän nyt mainiosti, miksi etelän ihmiset viettävät siestaa. Niin teen minäkin.  Istun terassilla ja naputtelen tätä. Luen Hesaria ja kirjoja. Nautin.