• Pitäisi jaksaa tehdä kotitöitä ja opiskeluja, mutta en jaksa. Joka ilta sama juttu: työ vie kaiken energian eikä illaksi jää mitään. Onneksi työ sentään sujuu kohtalaisen hyvin.
  • Tänään piti nousta 5.45, jotta ehdin arviointikeskusteluun ennen koulupäivän alkua. Onneksi olen aika aamuvirkku eikä tehtävä ollut ylivoimainen.
  • Työpäivät ovat olleet pääsääntöisesti 9,5-tuntisia muutaman edellisen viikon ajan. Iltaan ei jää montakaan tuntia. Onneksi ei iltaisin ole ollut mitään pakollisia menoja.
  • Huomenna pitää kiirehtiä viimeiseltä tunnilta huippuvauhtia yliopistolle. Pitkä päivä, mutta ei sentään pelkästään työpaikalla.
  • Eilen oli pakko käydä kaupassa. Sain siis lähdettyä liikkeelle vielä töistä kotiin palattuani. Kävin samalla kirjastossa palauttamassa pari kirjaa. Sinne menin kuitenkin bussilla, sillä en millään jaksanut lähteä kävelemään.
  • Opettelin viime viikonloppuna lähisupermarketissa itsepalvelukassan käytön, kun ei ollut jonoja eikä paljon ostettavaa. Eilen käytin sitä uudelleen, mutta totesin, että se on epäkäytännöllinen, jos on paljon ostoksia. Ne eivät nimitäin mahdu pienelle tasolle kassan vieressä, ja jos on yksin liikkeeellä, pakkaamiseen mene maksamisen jälkeen niin paljon aikaa, että takana odottava hermostuu. Palvelen siis itseäni vain silloin, kun on vähän ostoksia ja niin kiire, ettei ehdi seisoskella kassajonossa.
  • Tänään töistä tullessa eräs aiuto oli ajanut nokkansa jalkakäytävän puolelle kärkkyessään kadulle pääsyä. Minun tullessani auto peruutti takaisin, jotta pääsin kulkemaan. Hymyilin ja heilautin kättä kiitokseksi, ja sain vastaukseksi myös heilautuksen ja hurmaavan hymyn charmantilta kuljettajalta. Mukavaa ystävällisyyttä. 
  • Soitin taas tänään äidille. Nyt oli ollut mukava päivä, sillä oli laulettu yhdessä. Hienoa, että joskus on sentään kivaa.