• Syysloma on ohi. Se ei sinänsä ole kiitollisuuden aihe, mutta se on, että saimme nauttia viikon lomasta ja ihanasta syyssäästä.
  • Ennätin lomalla aika paljon: olimme lomakodissa, josta käsin kävin päiväseltään ensin äidin luona, sitten Helsingissä ja lauantaina veljen synttäreillä. Tuli toki istuttua junissa ja autossa aivan liikaa, mutta minkäs teet.
  • Tuli ulkoiltua enemmän kuin vuosiin. Lähes joka päivä pääsin metsään tai muuten kävelin pitkään. 
  • Luin yhden romaanin loppuun ja lisäksi pinon viime viikkojen lehtiä, joiden lukemiseen ei ole ollut aikaa. Joka päivä lisäksi digi-Hesarin, joka vie edelleen liikaa aikaa.
  • Syksyn kauniit värit virkistivät ja antoivat esteettisiä elämyksiä.
  • Jonkin verran tuli kokkailtua ja leivottua. Tutustuin myskikurpitsaan.
  • Veljen luona näin paljon sukulaisia: sedän, tätejä, serkkuja perheineen. Olin erityisen iloinen siitä, että saattohoidossa oleva tätikin jaksoi tulla mukaan. 
  • Olen jatkuvasti hyvin kiitollinen sukulaisista. Vaikka heitä ei usein tapaa, niin aina he tuntuvat läheisiltä. Uudet sukulaiset eli serkkujen lapset ovat kiinnostavia. Heissä voi myös tarkkailla perittyjä suvun ulkonäköpiirteitä: kenen näköiseksi kukakin on viime näkemän jälkeen tullut jne. (Tämä on vanhojen tätien huvia, jota en nuorena ymmärtänyt ollenkaan.) Hätkähdin myös sitä, miten velipoika on isän näköinen. En ole ennen huomannut. Lisäksi eräs serkku on hänen kanssaan enemmän saman näköinen kuin toinen veljeni. 
  • Tänään olin taas tutkimuksissa. Ensimmäinen kesti kolme tuntia, toinen puoli tuntia. Tuloksia saan muutaman viikon kuluttua.
  • Huomenna pääsen töihin. Ihan kivaa!