• Toipuminen edistyy hyvin. Ainoa harmi on se, etten saa mennä ulos aurinkoisella säällä, ja nyt on aurinkopäiviä ollut useita peräkkäin. Olen siis ihaillut syksyistä säätä ikkunasta.
  • Kirsikkapuunkin lehdet ovat pudonneet kaikki, samoin pihlajan. Kasvit valmistautuvat talveen. Niin kai mekin, ainakin mielessämme.
  • Eilen oli kolme rakasta ystävää käymässä. Tapasimme ensi kertaa sitten kesäkuun. Ihana rupatella kaikesta maan ja taivaan välillä. Päätimme mennä jonakin viikonloppuna jonkun luo yökylään, jotta ehdimme jutella vielä enemmän. Ystävät ovat kallisarvoisia!
  • Luin Langin dekkarin loppuun. Oli se ihan jännittävä, ja tuli luettua ruotsiksi pitkästä aikaa. 
  • Nyt olen ollut koko viikon kotona toipilaana enkä ole saanut varsinaisesti mitään aikaan. Ehkä tällainen "vetelehtiminen" tekee välillä hyvääkin. Into päästä ulkoilemaan ja järjestelemään tavaroita kasava. Olen kuitenkin käynyt pienillä kävelylenkeillä pimeän tultua. Niin aion tänäänkin. Viikon parin päästä saan kai taas nostella tavaroita ja elää normaalia elämää. Silloin täytyy sitten olla tehokkaampi, vaikka työt vievätkin lähes kaiken energian.
  • Maailman suuret ongelmat joka suunnalla huolestuttavat. Ajattelen kuitenkin, että mitään ei tapahdu  Kaikkivaltiaan tietämättä. Kävi niin tai näin, Hän on loppupeleissä voittaja.
  • Meillä täällä Suomessa on kaikki hyvin. Maailmassa kristityt ovat kuitenkin vainotuin ihmisryhmä tällä hetkellä. Omaa kiitolllisuuttani sumentaa sietämätön ajatus siitä, miten toisaalla pelkästä kristityn ihmisen tapaamisesta - puhumattakaan Raamatun omistamisesta tai hartaustilaisuuteen osallistumisesta - voi joutua vankileirille tai menettää opiskelumahdollisutensa, työnsä, pahimmassa tapauksessa henkensä. Ihmisoikeuksisen julistus uskonnonvapauksineen on pelkkää sanahelinää monessa maassa.
  • Kutsu päivällispöytään kävi juuri. Miten ihanaa, että on hyvää ruokaa, eikä ole tällä hetkellä pelkoa siitä, että se loppuisi.