• Elokuu alkaa olla ohi, kesä samoin. Monta mukavaa kokemusta, aurinkoista hetkeä, ikimuistoista kohtaamista siihen mahtui. Liian nopeastihan kesä aina menee, mutta syksyn saapuminenkin tuntuu aina jotensakin mukavalta.
  • Kävin tänään kävelyllä pitkästä aikaa. Tekee hyvää.
  • Löysin pihan kasvimaakulmauksesta valtavan kesäkurpitsan. Se oli ihan salaa itsensä kasvattanut yllätysmittoihin. Tokko sitä enää voi käyttääkään. Toinen, normaalikokoinen, alkaa myös olla valmis.
  • Maa-artisokat kukkivat komeasti ja tekevät pihan viihtyisän näköiseksi.
  • Astrid Lindgren -ruusulla on korkeimmassa varressaan yli kymmenen isoa vaaleanpunaista kukkaa. Oo, miten kaunis!
  • Viime vuonna lahjaksi saamani hortensia, joka vietti talven kasvimaalla, intoutui kukkimaan uudelleen. Iso sininen kukka on parhaimmillaan, ja pienempi avautuu muutaman päivän kuluttua. Tämänvuotinen lahjahortensia muuttui helteillä sinisesstä vihreänruskeaksi, ja nyt siihen on tullut lilan sävyjä. Erikoinen, hieno kasvi.
  • Äiti soitti puolilta päivin huolissaan. Kun muisti ei toimi, mikään asia ei ole selkeä ja varma. Positiivista oli se, että hän edelleen osaa soittaa minulle. Sitten ollaan pulassa, kun molempien puhelimien käyttö on unohtunut kuten isällä. 

***

  • Onnelllista, että Suomessa on rauha. Niin monet joutuvat elämään sodan oloissa. Kunpa rauha myös säilyisi!