Keltaiset lehdet, ruskeat lehdet, joa harmaat haavanlehdet... Maa on lehtimaton peitttämä ja puiden lehvästöt harvenevat. Aurinko ja maisemat näkyvät jo vähän läpi. Uusi vaihe syksyn etenemisessä.

On hauskaa ja puhuttelevaa seurata vuodenaikojen vaihtelua. Muutos etenee aina vähän liian nopeasti - tuskin ehtii tottua edelleiseen, kun ollaankin jo seuraavassa. Se tekee elämän mielenkiintoiseksi. Aika kuluu käsitämättömän nopeasti, ja kohta on taas uusi kesä ja uusi syksy. Samoin käy elämässä: äsken olin piltti pienoinen, vastikään myöskin nuori ja toiveikas. Nyt ihmeissäni katson peiliin: kuka tuo vanha täti on?

Joku kaveri nuorena kirjoitti muistokirjaani näin:

Katso taaksepäin - kiitä.

Katso ylöspän - usko.

Katso eteenpäin - luota. 

Edelleen ajankohtainen.