• Tänään iltapäivällä paistoi aurinko viikkojen harmauden jälkeen! Ihan mahtavaa. Vesisateita on saatu tänä "talvena" riittämiin, tänä aamuna viimeksi, mutta iltapäivä oli kaunis ja kirkas. Luokassa oli suljettava kaihtimet, kun aurinko paistoi matalalta suoraan silmiin.
  • Viikko on ollut aika kiireinen. Nyt tuntuu mukavalta, kun on viikonloppu.
  • Olen iltaisin niin väsynyt, että nukahdan istualleni uutisia katsellessa enkä pysty heräämään. Ilmeisesti vanhuus on alkanut lähestyä. 
  • Sain kaikesta huolimatta - ehkä auringon reipastamana - mentyä kuntosalille tänään. Lähdin töistä jo ennen neljää, harvinaista!
  • Sain erittäin hyvää palvelua pankista, johon soitin tänään. Halusin varata käyntiajan asioiden hoitamiseen, mutta kaikki onnistuikin puhelimessa. 
  • Tällä viikolla oli taas kiky. Onneksi se sujui nopeasti tärkeiden asioiden parissa. (Mitenkähän se parantaa Suomen kilpailukykyä, että ryhmä opettajia pitää ylimääräistä kokousta? Meillähän ei ole edes työaikaa, kaikki hommat on vain hoidettava, vaikkapa sitten yöaikaan, jos kiky vie tuntiensuunnitteluajan.)
  • Olin kaupungilla pitkästä aikaa sekä tiistai- että torstai-iltana. Pitäisi saada uudet lukulasit, mutta kehyksien valinta on viivästynyt, ja aina se on yhtä vaikeaa. Silmäasemalta sain hyviä neuvoja.
  • Torstaina oli hammaslääkäri. Sain kehuja hampaiden hoidosta. Vihlonnan syytä ei edelleenkään löytynyt, vaikka kaikenlaista on tehty, mm. juurihoito. Hammashoito on suorastaan leppoisaa nykyisin verrattuna nuoruuden kauhukokemuksiin hermoon poraamisesta, hampaan poistosta ja muusta rääkistä.
  • Armaani laittoi taas ruokaa illalla, kun palasin uupuneena kotiin kuntosalilta.
  • Ostin muutaman tosi kiinnostavan uuden kirjan. Tekisi mieli päästä pian niitä rauhassa lukemaan. Harmi että Hesarin kanssa menee monta tuntia päivässä. Ilmankaan en voi olla, kun se on niin mielenkiintoinen.
  • Tänään oli töissä avointen ovien päivä. Ketään ei tullut tunneilleni. :-)
  • Kotiin tullessani pihallamme lepäili rennosti rusakko, joka oli kuulemma ollut siinä jo tunteja. Sitä ei haitannut meidän kulkemisemme. Välilä se oli heittänyt toisen koipensa kivireunukselle, välillä se nukkui muuten vain. Lopulta se vähän ennen auringonlaskua nousi ylös, peseytyi huolellisesti ja poistui hiljakseen loikahdellen aidan alta metsään. Hauskaa seurattavaa!