• Kiireinen työviikko on taas takana. Tänään pääsin ensi kertaa lähtemään kotiin ennen klo 17:ää. 
  • Arviointikeskustelut päivän päätteeksi ovat rankkoja, mutta toisaalta se on hyvä mahdollisuus keskustella oppilaan kanssa rauhassa. Vanhempien läsnäolo tuo toki oman sävynsä, mutta sekin on hyödyksi. Erityisen mukavaa on puhua oppilaan vahvuuksista. Vaivihkaiset parannusehdotukset saavat paremman vastaanoton, kun vanhempi on mukana kuulemassa.
  • Vielä viikko keskusteluja, sitten ovat ohi. Muutama ei ole vieläkään varannut aikaa.
  • Kotiin pääsin lähtemään valoisan aikaan. Se tuntuu mukavalta.
  • Kotona odottivat lumityöt, kun ei Armaani ole nyt kotona. Parissakymmenessä minuutissa sain tärkeimmät kulkuväylät kolattua. Mukavaa hyötyliikuntaa pitkästä aikaa.
  • Käsikin kesti kolaamisen, vaikka se muuten on ollut vieläkin kipeä. 
  • Parin viikon aikana tulleet lehdet ovat lukematta. Viikonloppuna voin sitäkin tehdä.
  • Olen ollut valtavan väsynyt viime aikoina. Niinpä ilmoitin äidille, etten pääse tulemaan hänen luokseen, vaikka hän on kovasti murehtinut yksinäisyyttään. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että päätös oli oikea - pysyäkseni itse toimintakykyisenä. Lupasin mennä viikon kuluttua, vaikka silloinkin on perjantaina luento iltamyöhään asti. 
  • Sain varattua matkaliput ja hotellin ensi viikonlopuksi.
  • Sain tänään taas pyykättyä. 
  • Huolestuttavia uutisia kuuluu eri puolilta maailmaa. Siitä olen erityisen kiitollinen, että olen koko elämäni saanut elää rauhan aikaa, eikä minun ole koskaan tarvinnut pelätä henkeni edestä.
  • Olen myös saanut toteuttaa omia toiveitani ja haaveitani ammattialan, opintojen, työpaikan ja asumisen suhteen. Kukaan ei ole pakottanut minua mihinkään ympäristön määräämään rooliin tai asemaan. Eilinen naistenpäivä taas muistutti, miten maailman naisista huomattava osa ei saa itse tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen.