• Perjantai-illat ovat ihania. Työviikko on takana (paitsi kokeiden tekemiset ja korjailut) ja voi hiukan hengähtää.
  • Olivatpa työpäivät olleet millaisia tahansa, perjantaina voi aina huokaista ja sanoa: ohi on. Nyt ehdin ajatella jotakin muuta.
  • Minulla muun ajatteleminen sisälsi ensimmäisenä työhuoneen imuroinnin. Se on niin kaaosmaisessa tilassa, ettei Armaani suostu sitä imuroimaan, vaikka hän muun huushollin hoitaakin. Minun osani ovat kylppäri ja wc. Niitä putsaillessa ajatukset  saa mukavasti pois työasioista.
  • Kuluneeseen viikkoon mahtui tavanomaisen aherruksen lisäksi monenlaista: haastateltavana olemista, verkkoseuroihin osallistuminen, piipahdus kampaajalla ja musikaaliesitys kaupunginteatterissa.
  • Eilinen Pieni merenneito Helsingin kaupunginteatterissa oli synttärilahjani veljenpojalle. Vähältä piti, ettei hän ehtinyt jo viettää seuraavaakin syntymäpäivää, sillä alun perin meidän piti mennä katsomaan esitys huhtikuussa. Koronan takia jouduimme siirtämään lipppuja. Arvelin tilanteen olevan syksyllä jo ohi ja varasin uudet liput mahdollisimman myöhään syksylle. Kävi päinvastoin: tilanne on nyt huolestuttavampi kuin alkusyksystä. 
  • Esitys oli hieno, ja veljenpoika kiitteli vuolaasti. Hän on mainio seuralainen: kiinnostunut kaikesta ja hieno tyyppi muutenkin.
  • Sää on ollut pyöräilyn kannalta edelleen erittäin sopiva, mutta ilmastonmuutosta ajatellen varsin huolestuttava. Marraskuussa yli 10°C lämpötilat eivät ole normaaleja.
  • Olen joinakin päivinä ollut huomaavinani kunnon kohenemista varsinkin ylämäissä. Ajelen tasaisilla teillä 20 - 26 km/h, irtohiekalla, kuoppaisissa kohdissa sekä ratikkatyömaan keskellä hitaammin.
  • Kohtaan joka aamu samassa kohdassa mustarastaspariskunnan, joka lennähtää tien reunalta toiselle juuri pyöräni edestä. Tänä aamuna minua odotti yllätys: 14 mustarastasta! Jonkin matkan päässä oli vielä muutama, ja pari äänteli pusikossa. Mikähän luokkakokous niillä mahtoi olla menossa.
  • Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat hallinneet uutisia tällä viikolla ja aiemminkin. Kiitollisuus nousee mieleen, kun ajattelee, miten luotettavat, asialliset, suorastaan aikuismaiset ovat meidän pressanvaalimme. Vaalitulos lasketaan ja pulinat pois!
  • On hienoa asua maassa, jossa jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon. Jokaisella on myös ihmisoikeudet, mahdollisuus koulunkäyntiin ja oikeus eläkkeeseen työuran jälkeen. Ei missään ole niin hyvin kuin meillä.  
  • Oma eläkeikäni on korkea (yli 64 v.), ja olenkin iloinen sitä, että jaksan vielä ihan hyvin. Jopa meidän haastavissa väistöolosuhteissa. Saa nähdä, vieläkö ehdin kokea muuton takaisin. Remonteillahan on taipumus venyä arvioidusta joskus huomattavasti, vaikkei ihan Olkiluodossa ollakaan.
  • Pimeä tulee nyt ällistyttävän aikaisin. Töihin lähtiessä on pimeää (kahtena aamuna olen nähnyt aamuruskon juuri ennen perille pääsyä), mutta palatessa on vielä valoisaa. Pian on pimeää molemmissa päissä työpäivää. Kaikissa luokkatiloissamme ei ole luonnonvaloa, joten joskus kotiin lähtiessä mietin, mahtaako ulkona sataa vai paistaa. Olen iloinen siitä, etten kärsi kaamosmasennuksesta. Makea kyllä valitettavasti maistuu.  
  • Pihamaallamme kukkivat nyt kehäkukat. Ne lähtivät hitaasti kasvamaan, koska ne jäivät aivan kesäkurpitsoiden varjoon. Nyt ne nauttivat valosta maa-artisokkien vieressä, kun kaikki muut kasvit ovat poistuneet. Persiljatkin jatkavat kukoistustaan toisaalla. Kuivatin osan ja annoin monta nippua ystäville. Silti pensas on tuuhea ja hyvävoimainen.
  • Armaani pesi äsken pyöräni, ihanaa. Se kuraantui pahasti alkuviikon sateissa, mutta en ehtinyt putsata sitä itse.
  • Kohta pääsen päivälliselle.