"Aika kuluu arvellessa, päivä päätä käännellessä."

Yllä oleva sananlasku sopii kuvaamaan tätä päivääni. Tarkoitus oli tietenkin tehdä yhtä ja toista, mutta en oikein saanut aikaan mitään. Uskaltaisiko ajatella, että olisi ihan sallittua viettää joskus tällaisia päiviä, vaikka vain ihan lomanalun kunniaksi?

Nukuimme pitkään, söimme hitaasti ja rauhallisesti valtaisan aamupalan Hesaria samalla lueskellen, istutimme pihalle kanervat kesäkukkien tilalle, joimme kahvit, pesin vessat, kävimme autolla kaupassa, laitoin ruokaa ja illansuussa söimme. Illalla ruokalevähdyksen jälkeen kävin pikku lenkillä ja sen jälkeen jopa harrastin  hiukan venyttelyä. Siinä kaikki. Kokonainen päivä meni. Välissä suhailin netissä ja yritin pienentää työhuoneen pinoja. Vaan kyllä, olen kiitollinen tästä päivästä. Ihanaa, ettei ollut kiirettä mihinkään. Piti mennä maalle, mutta emme menneet sinnekään.

Innoissani odotan sitä, että pääsen lukemaan lomadekkaria tapani mukaan. Reissu vanhempien luokse odottaa myös. Kiitollisuutta koen siitä, että pääsen sinne rauhassa kiireettä ja voin olla useamman yön perillä.   

Sain torstaina kortisonipiikin sorminiveleen. Pistokset eivät oikein onnistuneet ja nivel kipeytyi entisestään, mutta nyt alkaa vaikutus tuntua ja särky vähentyä. Hyvä! Tarvittaessa voidaan yrittää pistää uudelleen kahden viikon kuluttua. Kortisoni on kyllä ihmelääke monelaiseen vaivaan.

Ruskan värit hehkuivat tänään uskomattoman kauniina. Kohta alkaa sää viilentyä ja talvinen tuuli lennättää lehdet puista.  Mukavaa vaihtelua tuovat vuodenajat.