• Näin se toukokuukin vain kiitää kohti loppua. Ihan uskomattoman äkkiä aika nykyisin menee.
  • Kesä on jo täällä, vaikka tuuli kääntyykin kuulemma pian taas pohjoiseen.  Tänään oli aurinkoista ja tuulensuojapaikoissa lämmintäkin.
  • Ihana tuomen tuoksu on leijaillut pihalla jo muutaman päivän.
  • Kirsikkapuun kukinta on menossa ohi, mutta ensimmäiset omenapuun kukat ovat juuri auenneet. (Hiukan huolestuttaa, tuleeko niitä lisää - on nimittäin vain muutamia.)
  • Kukkapenkkiin ilmaantui hyvävoimainen sitruunamelissa (kai, ainakin se tuoksuu sitruunalta... ellei ole sitruunabasilika...) Se siis onkin monivuotinen kuten ruohosipulikin, joka on tehnyt ympärilleen neljä uutta tupasta.
  • Iirikset, ruusut, pionit ja muut tutut ovat taas nousseet myös kukkapenkistä. 
  • Raparperit ovat jo valtavia. Ensimmäiset kiisselit syötiin viikko sitten, ja heti kun aikaa riittää, aion tehdä piirakkaa.
  • Viikonloppuna oli valtaisa hässäkkä. Äiti muutti uuteen ryhmäkotiin! Oli mahtavaa, että muutto järjestyi näinkin pian. Äidin kannalta se on vuotta liian myöhään, sillä muisti on ehtinyt yksinäisyydessä murehtiessa jo huonontua niin, että kaikki on sekavaa. Niinpä hän - vaikka innokkaasti muuttoa odottikin ja pyysi pyytämästä päästyään, että saisi lähteä paikkaan, jossa olisi juttuseuraa ja muita ihmisiä -  on nyt aika sekaisin siitä, missä oikeastaan on ja miksi. Toivottavasti hän tottuu ja alkaa nauttia uudesta elämänvaiheesta. Ryhmäkoti on kivenheiton päässä entisestä kodista, ja se ajatus miellyttää äitiä kovasti. Valitettavasti hän ei enää tunnista ennen niin tuttuja rakennuksiakaan, ihmisistä puhumattakaan.
  • Pääsimme kaikki lapset yhtä aikaa paikalle, joten muutto sujui hyvin ja saatiin tehtyä yhdessä päivässä. 
  • Äidin uusi ryhmäkoti on tosi viihtyisä ja henkilökunta tuntuu ystävälliseltä ja pätevältä. Siellä on aamupäivisin kolme hoitajaa ja illalla kaksi. Hoitajat ovat asukkaiden kanssa kaiken aikaa, mikä tuntuu minusta tosi hienolta. 
  • Olimme Armaani kanssa yötä hotellissa, joka ravintolassa muistan aiemmin käyneeni kahdesti vuosikymmeniä sitten:  yo-juhlien jatkoilla sekä veljeni häiden jatkoilla. Nyt olimme siellä yötä. Kiva parvekkeellinen huone puunlatvojen tasalla.
  • Äidin luona käynyt vapaaehtoisulkoiluttaja lupasi jatkaa myös uudessa paikassa. Tosi hienoa! Äiti on pitänyt pyörätuolilenkeistä, vaikkei hän muistakaan kovin tarkkaan, missä on käynyt ja oltiinko liikkeellä autolla vai tuolilla.
  • Töissä on ollut tavanomaiseen tapaan kauheaa hässäkkää viime viikkoina. Nyt alkaa helpottaa. Palautin viimeiset kirjoitelmat tänään, ja kaikki arvosanat piti antaa jo viime viikolla. Tänään löysin yllättäen myös pari viikkoa sitten kadonnet koepaperit! Trallalaa! Muut kadoksissa olleet kirjat ja paperitkin ovat löytyneet, joten olo on varsin helpottunut. Kyllä ne olivat kaikki siellä, missä pitikin mutta minä en vain osannut etsiä riittävän tarkasti, vaikka niin luulin tehneeni. Ennätin jo lähettää monta epätoivoista avunpyyntöä Yläkertaan. Nyt olen todella kiitollinen sekä löytyneistä kadonneista kuin äidin uuden hoitopaikan saamisestakin.
  • Huomenna on siivouspäivä, keskiviikkona retkipäivä, torstaina liikuntapäivä, perjantaina kenraaliharjoituspäivä ja lauantaina joutuukin jo armas aika (jippiajee!).