• Viikonloppu on hyvä keksintö! Miten ihmeessä ihmiset jaksoivat ennen, kun lauantainakin piti mennä töihin? Nyt on aikaa toipua työruuhkasta ja tehdä kotihommia.
  • Viime viikko oli jotenkin kiireinen: piti korjata neljät kokeet, kahtena iltana oli pakollista menoa (etänä toki), niskaa jumittaa, kotona ei jaksa mitään. Kaikesta kuitenkin selvisin.
  • Kahtena iltana nukahdin töiden jälkeen päiväunille. En voinut mitään, väsytti vain kauheasti. Mahtavaa, että niinä iltoina ei ollut mitään pakollista tehtävää vaan saatoin nukkua.
  • Sain luettua koulun lukupiirin kirjan etuajassa ja saatoin lainata sen vielä kollegalle viikonlopuksi. Oli nopealukuinen, vaikkakaan ei mikään valtaisa elämys.
  • Töissä oli eilen hieno Sibelius-kamarikonsertti. Se oli humoristisesti juonnettu ja höystetty luontokuvilla ja Sibelius-filminpätkällä. Lopuksi pieni oppilaiden tekemä haastatteluhetki ja mahdollisuus kysymyksiin esiintyjille. Aivan mahtavaa, näin kannattaa lapsille tarjota klassista musiikkia!
  • Soitin eilen naapurille, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Hän onneksi voi hyvin ja ilahtui soitosta.
  • Ruska on kauneimmillaan. Ihania, kahisevia vaahteranlehtiryöppyjä puiden juurilla ja villiviinien hehkua seinillä. Meidän olohuoneen ikkunasta näkyy naapurin komea vaahtera.
  • Armaani tulee tänään taas kotiin. 
  • Korona-ajan sanotaan tekevän yksinäiseksi, kun ei voi tavata ystäviä eikä käydä oikein missään. Tässä työssä tulee niin paljon kontakteja päivittäin, että on vain onnellinen illalla, kun saa olla rauhassa. Tavallisena keskivertotyöpäivänä tapaan  60 - 90 oppilasta ja 10 - 20 opettajaa ja avustajaa. Viikossa kontakteja kertyy ehkä 150 ihmisen kanssa, mutta aikuisten kanssa ne ovat useimmiten alle 15 min. mittaisia, joten vaaraa virustartunnasta ei pitäisi asiantuntijoiden mukaan olla. Yläkoululaiset ovat vähän siinä ja siinä. Pysyttelen pääasiassa katederin puolella.
  • Taas kaunis syyspäivä alkamassa. Aamun sumut ovat hälvenneet ja aurinko on tulossa esiin. Pyörällä kauppakeskukseen!