Perjantai-ilta on aina mahtava, kun koko viikonloppu on edessä päin eikä raskaan työviikon jälkeen tarvitse vaatia itseään jaksamaan  töitä enää tänään. Huomenna on uusi päivä. Kuusi pinoa koepapereita sekä kahdet laulunkokeet (nauhoitteina) odottavat. Onneksi on viikonloppu eivätkä oppitunnit häiritse työskentelyä...

Olo on parempi kuin alkuviikosta, vaikken kunnossa vielä olekaan. 

Isä on siirretty toiseen sairaalaan. Hän saa hyvää hoitoa ja kuulosti tänään puhelimessa pirtemmältä kuin eilen. Toivottavasti äiti pärjää yksin. Hän ei halunnut minua puolikuntoisena sinne, etten tartuta heihin mitään pöpöä.

Maailma muuttui yhdssä yössä kauniimmaksi, kun lumimyräkkä toi 15 cm lunta. Kunpa säilyisi tällaisena lopputalven.

Pääsin busseilla töihin ja kotiin aika vaivattomasti. Aamulla lähdin aikaisemmin, koska tiesin, että liikenne saattaisi olla sekaisin. Bussi tuli kovasti myöhässä ja hyytyi kesken matkan, mutta onneksi niin lähellä työpaikkaa, että pääsin kävellen loppumatkan. Palatessa sukkuloin useammalla bussilla aika näpsäkästi kotiin. 

Kotioven eteen oli kinostunut hauskasti aika lailla lunta. Piti lakaista, että pääsin sisään. Harmi, että kyynärpää on edelleen niin kipeä, ettei minusta ole oikeisiin lumitöihin. 

Tänään on talvisodan syttymisen vuosipäivä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että molemmat ukkini selvisivät aikanaan sodasta hengissä ja sain oppia tuntemaan heidät.