• Syysloman aikaan ovat alkaneet syksyiset säät. Viikon alussa olivat päivälämpötilat 13 - 15°C, nyt korkeimmillaan 7°C:n tienoilla, öisin hallaa. Luonto valmistautuu talveen. Mieluummin ehkä niin, kuin että oudon lämpimät säät jatkuisivat ja yhä useammat kesäkukat aloittaisivat hämmentyneinä uuden kukinnan.  
  • Maanantaina pääsin käymään vanhempieni haudalla ensimmäisen kerran äidin hautajaisten jälkeen. Laitoin kanervia ja sytytin kynttilät. Koronan takia siellä käyminen on riski pitkän junamatkan takia. Nyt pääsin onneksi autolla, kun lähdimme yhdessä Armaani kanssa.Tuntui tosi hyvältä. Tuli myös kova ikävä.
  • Kotikonnuilla ja tutulla hautausmaalla kulkeminen herätti paljon muistoja.  
  • Tänään kävimme retkellä Hauholla. Kiinnostavaa tutustua ihan uuteen paikkakuntaan. Vaikutti kivalta paikalta, johon mielelläni menisin uudestaan kesäaikaan.
  • Loman aikana olen ennättänyt myös pyöräillä kaksi kertaa ostoksille (maski päällä aina kaupoissa) sekä käydä metsäkävelyllä. Iltaisin olemme kiertäneet vakiokävelyreitin Armaani kanssa.
  • Lähikadulla on katu tulvinut jo usean päivän ajan ilman että kukaan on tehnyt mitään; toinen kaista on ollut kokonaan veden peitossa ja toisestakin yli puolet. Mietin, että pitäisi ilmoittaa kunnan rakennusvirastoon. Armaani sen sijaan laittoi kumpparit jalkaan ja lähti kahlaamalla etsimään, olisiko tulvan keskellä ehkä tukkoon mennyt sadevesiviemäri. Vettä oli enemmän kuin nilkkoihin asti. Noin viiden metrin kahlailun jälkeen löytyi sadevesikaivon kohta. Armaani siirsi sen päältä jaloillaan mudat ja lehdet pois, ja kas, viemäri alkoi ahnaasti imeä vettä. Iso pyörre kurlutti komeasti. Pian löytyi toinen tukkeutunut viemäri ensimmäisen vierestä, ja senkin Armaani onnistui avaamaan. Haettuaan vielä haravan hän haravoi mutaa ja lehtiä kauemmas. Muutamassa minuutissa tie oli vedestä vapaa! Päivän hyvä työ, sanon minä!
  • Kävelimme vielä pilkkopimeässä iltakävelyn. Armaani  oli ottanut mukaan otsalampun ja taskulampun, joten ei haitannut, vaikka koko matkalla ei ollut katuvaloja. Teki hyvää päästä ulos, eikä palellutkaan, kun olin ymmärtänyt pukea ylleni ylimääräiseiä vaatekerroksia. Pitää kotona kaivaa talvitamineet esiin.
  • Olen lukemassa Jaan Krossin novellikokoelmaa Sattumien summa. On kiinnostavaa lukea virolaista kirjallisuutta pitkästä aikaa. Tänään on osuvasti myöskin Tarton rauhan 100-vuotispäivä, ja osa novelleista kertoo juuri siitä aikakaudesta, jolloin sekä Suomessa että Virossa kuohui. Itsenäisen Suomen rajat määriteltiin tuolloin ensimmäisen kerran virallisesti.
  • Maailmalla kuohuu nyt joka suunnalla. Valtavan kiitollinen saa olla vapaasta ja demokraattisesta isänmaasta, jossa päivän puheenaihe on se, kuka sanoi mitäkin kasvomaskiasiassa jotakin kuukausia sitten. Me voimme pääsääntöisesti edelleen luottaa siihen, mitä johtajamme sanovat, ja uskoa, että he aidosti haluavat kaikille meille hyvää. 
  • Hienoa myös, että meillä on viisas ja järkevä presidentti. Sitä onnea ei ole suotu edes kaikille maailman tärkeimmille maille. 
  • Kohta saan taas rauhassa ja pelotta käydä nukkumaan, varmana siitä, että huomennakin on edessä rauhallinen lomapäivä. Varmuutta huomisesta ei ole kenelläkään, mutta maan vakaus ja rauhalliset olot ovat melko lailla varmat.