• Ehdin perjantaina neljän junaan, vaikka se tiesi noaa poistumista työpaikalta, pikaista kotona käymistä ja kiitämistä juna-asemalle. Töitä saatoin onnenksi jatkaa netin kautta junassa.
  • Olin yötä erään rakkaan ystäväni luona pitkästä aikaa. Olemme kyllä tavanneet muualla, mutta nyt olin taas yötä. Oli mahtavaa rupatella kuulumisista puolin ja toisin.
  • Kävin eilen äidin luona. Vein joululahjat odottamaan ja sain tilaisuuden jutella äidin voinnista kahden kivan hoitajan kanssa. Äiti ei enää tuntenut minua ennen kuin esittäydyin. Veljeni tuli paikalle myös, mutta äiti ei ollenkaan muistanut häntä, vaikka moneen kertaan asiaa selvennettiin. Tauti etenee vääjäämättä. Olen kiitollinen siitä, että äiti ei ole enää niin ahdistunut kuin aikaisemmin, vaikka se johtuukin muistin huononemisesta.
  • Laulelimme joululauluja. Niiden sanat muistuivat vielä yllättävänkin hyvin äidin mieleen. Äiti mietiskeli myös maapalloa monelta kannalta! Ensin pimeyttä ulkona, koska olemme maapallolla sellaisessa kohdassa. Sitten sitä, miten kukin on osunut johonkin kohti maapalloa asumaan. Hauskoja ajatuskulkuja.   
  • Sain reissullani kokea pakkasen ja lumipyryn! Kuin olisin käynyt talven ihmemaassa. Iltamyöhällä palasin sitten tänne todelliseen kaamokseen, jota ei lumi valaise. Onneksi on kuitenkin muutama pakkasaste.
  • Sain lähtiessä matkakeskuksessa pienimuotoisen paniiikin, kun luulin hukanneeni puhelimen. Ihanan empaattinen ohikulkija tuli jakamaan huoltani. Onneksi puhelin löytyi takin oudosta ylätaskusta, jota en ollut edes huomannut, ja kaiken jälkeen ehdin vielä bussiinkin. Kiitin naista, joka vakuutti, että näitähän sattuu jokaiselle... 
  • Palasin bussilla, ja tällä kertaa ei tarvinnut palella vaan oli tosi lämmin. (Edellisestä bussimatkasta viisastuneena olin nyt varautunut toppahousuilla ja kahdella villatakilla...)
  • Nautin siitä, kun bussi kiisi pimeyden halki pehmeästi ja mukavasti. Tunnelmallista.
  • Tänään pääsinkin sitten kirkkoon ja seuroihin pitkästä aikaa. Olipa hienoa taas saada veisata. Ääneni sulkeutuu sunnuntaisin klo 10.45 kortisonin takia (arkisin pari tuntia aiemmin), mutta messun alkuosan ajan nautin aina siitä, kun ääneni taas soi.
  • Matkalla näin onnettomuuden, mutta onneksi ei tullut henkilövaurioita. Naiskuljettaja kaarsi risteyksestä vasemmalle suoraan liikennevalotolppaan, PAM! Auto meni pahasti ruttuun, puskuri säpäleiksi ja valotoppa kaarelle, mutta ilmeisesti kuljettaja vain järkyttyi. Minun edelläni kulkenut nainen riensi apuun ja näytti pätevältä, joten jatkoin matkaa.  
  • Iltapäivällä nutin einesruuan, jonka Armaani oli ostanut ennen kuin lähti maalle. Kiva kun ei tarvinnut ruveta ruokaa laittamaan. 
  • Sain ensimmäisen joulukirjeen kirjoitettua. Jätin monta korttia lähettämättä, sillä halusin kirjoittaa kirjeitä, mutta sepä ei etenekään kovin nopeasti, kun pitää olla oikea tunnelma juuri kunkin kirjeen vastaanottajaa ajatellen.
  • Telkkarissa on juuri menossa Raskasta joulua -konsertti. Tykkään.