Äkkiä meni viikonloppu. En oikein mitään saanut aikaan. Sentään hiukan kotihommia.

Onneksi on tällaisiakin päiviä, ettei tarvitse varsinaisesti ehtiä mitään erityistä.

Teinhän vähän töitäkin - keventää taakkaa ensi viikolta - mutta en kovin paljon.

Leivoin mustikkatortun, ja siitä tuli hyvää, nam.

Japanin uutisia seuratessa mietin kiitollisena, kuinka saan asua vakaalla kamaralla, eivätkä ydinvoimalakatastrofitkaan ainakaan vielä ole ajankohtaisia. Samalla tuli vähän huono omatunto, että iloitsen omasta osastani, kun toisaalla ihmiset kamppailevat hengestään tai surevat omaisiaan.

* * *

Kummitädin vakavaan sairauteen on löydettävissä hoitoja. Huojentavaa.