Ihanan aurinkoinen vapunpäivä toisenlaisista ennusteista huolimatta! Kylmä tuuli viilentää, mutta kaunista on. Pihlajan lehdetkin ovat jo puhjenneet. 

Kaivarin perinteinen ystäväpiirin piknik peruuntui, emmekä jaksaneet raahautua sinne lainkaan. Ihanan vapauttavaa olla niin vanha, että voi poiketa jopa vappuperinteistään ja pysytellä kotona lämpimässä... Vieraita voi ottaa vastaan ja nautiskella hyvästä ruuasta ja juomasta.

Koivujen herkkä viherrys on parhaimmillaan. Metsiköt ovat valkoisenaan valkovuokkoja, ja lintujen visertelyn kuvittelisi ilahduttavan paatuneimmankin murjottajan mieltä.

Kirjosiepot ovat saapuneet. En ole vielä saanut selville, onko pikkuvarpuspariskunta häädetty pöntöstä, johon kirjosiepot ovat joka vuosi rynnineet ajamaan jo asettuneet lintuparat pois. Toivottavasti nykysiepot ovat kohteliaampia kuin edelliset sukupolvet.

Iltalisäys:

Kävelylle lähtiessämme huomasimme neljä rusakkoa kokoontuneena porttimme takana olevaan metsikköön. Hauskaa, että nekin viihtyvät näissä maisemissa. Palatessa rusiksia oli jäljellä kaksi, ja pihassa hyppeli orava. Se ei osannut päättää, mihin oli menossa, joten se seilasi edestakaisin kahden puun ja katon välillä. Juttelin sille oravaksi ja se kyllä kuunteli muttei vastannut. Ehkä tulin taas sanoneeksi jotakin hämmentävää...