Viimeiset lomapäivät ovat menossa, ajatukset jo hiukan työasioissa. Olen suunnattoman kiitollinen kuluneesta vapaasta vuodesta! En saanut mitään näkyvää aikaan,kun pääasiassa puuhastelin kotihommissa, mutta mieli on levännyt ja seesteinen. (Kauankohan tätä tilaa kestää? Toiseen työpäivään asti?)

Viikonloppu maalla suvun maalaustalkoissa oli tehokas. Melkein päästiin tavoitteeseen. Tuli myös kaksi kertaa käytyä metsässä. Saalis ei ollut suuren suuri (litra kanttarellejä ja puolitoista litraa vedelmia), mutta metsässä on mahtava olla. Kerran kaaduin vattupöpelikössä, mutta ei käynyt pahasti. Kerran eksyin sienestäjäkumppanista, mutta lopulta löysimme toisemme puolen tunnin huutelujen jälkeen.

Aurinkoinen aamu aloittaa kolmanneksi viimeisen lomapäivän. Pyykkikone hyrrää. Juoksevia asioita olen saanut jo hoidettua useampia. 

Vanhemmat voivat kohtuullisen hyvin ja veljet kävivät heitä tapaamassa eilen. Hienoa.

Syyshortensia kukkii ihastuttavan kauniisti ja hiukan villin näköinen pihamme näyttää minun silmääni kodikkaalta. Omenat punertuvat ja kesäkurpitsat pullistuvat...   

En ole lapsuuden jälkeen koskaan kohdannut hetkeä, jolloin ei olisi mitään tekemistä tai pitäisi etsiä ajanvietettä ihan vain ajan kuluttamiseksi. Täysin vieras ajatus. Joillekin jostakin kumman syystä ongelma? Ihanaa, kun on aina monta mielenkiintoista puuhaa odottamassa, ja usein voi valita, minkä tekee ensin. Kääntöpuolena paljon tekemättömiä töitä - tällä hetkellä esim. ikkunanpesu, silitys, lukeminen, viestien kirjoittaminen niitä odottaville ystäville...