Yö meni yskiessä, mutta päivisin olo helpottuu. Olen kiitollinen tehokkaista astmalääkkeistä. Missähän kunnossa olisinkaan ilman niitä? Ajattelen isotätiäni ja isosetääni, jotka kuolivat astmakohtaukseen toinen 60-, toinen 70-vuotiaana. Ehkä tautinikaan ei ole yhtä paha kuin heillä, mutta nykylääkkeetkin ovat kyllä erinomaisia. Vain äänen käheytyminen harmittaa.

Ei onneksi ole kuumetta vaan alilämpöä, 35,3°C. Tyypillistä.

En pääse isän syntymäpäivää viettämään, mutta soitin hänelle ja lupasin tulla mahdollisimman pian. Kurkkuvirus olisi ikävä tuliainen. Siellä voitiin onneksi hyvin ja ymmärrettiin tämä tilanne.

Kirjamessutkin uhkaavat mennä osaltani ohi, mutta vielä on toivoa päästä paikalle sunnuntaina, jos kunto kohenee. Eilen kuuntelin suoraa lähetystä messuilta RadioDeiltä, ja pääsin hiukan tunnelmaan.

Olen joka päivä ihan valtavan kiitollinen tätä mahdollisuudesta olla vuorotteluvapaalla. Jopa sairastaminen on mukavaa, kun ei tarvitse sijaisia ohjeistaa ja pelätä töiden kasautumaa sairaslomalta palattua. Saa vaikka mennä sohvalle loikomaan, vetää shaalin korville ja uinahtaa päiväunille...    

Iltalisäys:

Pesukone hajosi eilen. Armaani tutki sitä ja oivalsi, mikä oli vialla. Tänään hän kävi hankkimassa rikkoutuneen osan tilalle uuden ja korjasi koneen. Tuolla se nyt hyrisee. Kyllä oli taitavasti toimittu!