• Oli ihanaa olla viikonloppu kotona pitkästä aikaa, kun veljeni tyttärensä kanssa kävi vanhempien luona.
  • Pääsin eilen kirkkoon ensi kertaa tänä vuonna, ensi kertaa kuukausiin. Kirkkoherra asetettiin virkaan. Vaikuttava tilaisuus. 
  • Menin kirkkoon kävellen. Viimeinkin ehdin ulkoilemaan! (Hiihtokelejä ei vieläkään täällä ole. Käyköhän niin kuin viime talvena, ettei kertaakaan pääse hiihtämään täällä?)
  • Aamuisin pystyn joskus vähän aikaa laulamaan ennen kuin astmalääke alkaa turvottaa äänihuulia. Sunnuntaiaamuna sain veisata oikein kunnolla urkujen, trumpetin ja monilukuisen kirkkokansan kanssa yhdessä. Mahtavaa pitkästä aikaa. (Viereinen täti kysyi, laulanko kuorossa ja että kannattaisi. Ups, taisin innostua vähän liikaa...)
  • Sain viimein otettua käyttöön uuden puhelimeni, jonka sain joululahjaksi jo ennen joulua. Teknisten vempaimien käyttöönotto on minulla tahmea prosessi. Onneksi eräs kollega neuvoi, kun heti aamulla olin sormi suussa puhelimen käytöstä.
  • Käyttäydyin tyhmästi erästä oppilasta kohtaan. Pyysin myöhemmin anteeksi, ja hän antoi anteeksi Tuli hyvä mieli hänen kädenheilautuksestaan ja katseestaan: ei se mitään....
  •  Soitin äidille, ja hänellä oli ollut mukava päivä! Voi miten tuntui hyvältä. Isä oli nukkumassa, mutta äitiä ei sekään ahdistanut, vaan hän aikoi herättää isän iltapalalle. Oli ollut päivällä muisteluhetki ja äidin veli oli illansuussa soittanut. Mahtavaa.