• Viikonloppu meni työn merkeissä, mutta ilman sitä olisi työruuhka vielä pahempi.
  • Lauantaina kävimme sauvakävelyllä lomakodin lähellä. Tuli valittua valtavasti suuria ylämäkiä sisältävä reitti, joten hiki virtasi ja toivottavasti kunto kasvoi. Ainakin sydän teki töitä tehokkaasti.
  • Sunnuntaina kävin laulamassa Hoosiannaa kirkossa. Iso kirkko oli ääriään myöten täynnä. Sain toiseksi viimeisen istumapaikan, kun tulin viime tingassa. Se oli lasten puuhapaikan lähellä, mutta paikalla olleet kuusi lasta käyttäytyivät erittäin hyvin ja saatoin keskittyä asiaan. Saarna oli erittäin koskettava ja koko messu teki hyvää sielulle.
  • Uusi kirkkovuosi alkoi eilen. Uuden alku tuntuu aina hyvältä ja raikkaalta. Nyt sytytellään kynttilöitä joulun lähestymisen merkiksi.
  • Tänään piti korjata kahdet kokeet, mutta unohdin ratkaisut ja pisteytyksen kolulle, joten en voi tehdä sitä kunnolla vielä. Harmi. Täytyy keskittyä muuhun. (Oikeasti ei haittaa, että välillä saan tehdä muutakin kuin vain työtä.)
  • Sain kutsun uuteen käsileikkaukseen. Ehdotettu päivä oli huono, joten  ehdottivat toista. Sen saan järjestymään sekä töiden että muun elämän kannalta hyvin.
  • Sain äidin hoitopaikasta viime viikolla hyvän viestin: äiti on osallistunut aktiivisesti siellä järjestettyihin toimintoihin, vaikka hän ei sitä itse iltaisin muistakaan. Hoitajat eivät vain olleet muistaneet merkitä sitä aktiviteettitilastoonsa. Nyt he laittavat äidin pöydälle muistiinpanot asiasta, jotta äiti voi itsekin muistella. Hienoa. 
  • Velipoika oli pistäytynyt viikonloppuna äidin luona. Tosi mukavaa sekin, vaikka äiti asian saman tien unohtikin.
  • Itsenäinen isänmaa on kaikkein suurin kiitollisuuden aihe tänään. Huomenna juhlistetaan Suomen sataa vuotta koulussa ja keskiviikkona ollaan kotona juhlavalla mielellä koko päivä. Sen suurempiin juhlallisuuksiin ei ole aikaa, kun ne koepaperit tarvitsevat silloinkin huomiota. Aion kuitenkin katsoa, kuinka edustajamme astelevat presidentin juhlavastaanotolle. Onneksi ei tarvitse olla siellä!