Silmäleikkauksesta on viisi päivää, ja toipuminen on nähdäkseni edennyt ihan normaalisti. Vähän näköhäiriöt huolestuttavat, mutta saattavat kuulua asiaan uuden linssin ominaisuuksina. Ainakaan perinteisiä verkkokalvoirtaumaoireita kuten mustaa verhoa tai nokisadetta ei ole ilmentynyt. Riskiaika on kaksi vuotta. 

Armaani jaksaa tiputella minulle silmätippoja - kaksitoista kertaa päivässä, jos ihan tarkkoja ollaan: klo 8.00, 8.15, 10.00, 12.00, 12.15, 16.00, 16.15, 20.00, 20.15 sekä illalla nukkumaan käydessä. Hän on NIIN ihana muutenkin...

Kauniita syyspäiviä on riittänyt peräkkäin useita. Perjantaina oli 22°C lämmintä, viime yönä pakkasta. Syksy tulee kuitenkin vääjäämättä näillä leveysasteilla.

Olen jaksanut laittaa ruokaa joka päivä. Nyt muhii pata uunissa.

Lukeminen ilman rillejä on ihanaa! Voin lukea sängyssä nukkumaan mennessä. Uudet lasit voidaan määrätä kuukauden kuluttua, joten näkö muuttunee sitten vielä tämänhetkisestä. 

Vanhat ystävät ovat parastaikaa koolla Lahden seudulla, mutta minä en tässä kunnossa uskaltautunut mukaan. Ihanaa, kun on ystäviä vuosikymmenten takaa. 

Olen lukenut viime päivinä monia hyviä lehtiartikkeleja, runoja ja esseitä. Kirjallisesti lahjakkaat ihmiset sulostuttavat myös meidän tavisten elämää käyttämällä lahjaansa nautittavalla tavalla.