• Yksi vuoden rankimmista työpäivistä ohi. Kun on lauantaityöpäivä muutenkin rankan viikon lopuksi ja samalla avointen ovien päivä ja erikoistyöpajapäivä, ovat kaikki stressitekijät koholla. Onneksi kaikki sujui hyvin. Sain loistavaa apua eräiltä vanhemmilta, paikalla kävi kymmeniä ihmisiä katsomassa tai omien oppilaiden vanhemmat osallistumassa työskentelyyn.
  • Eilisiltana alkanut päänsärky äityi päivän aikana hirvittäväksi, mutta särkylääke ja pienet unet saivat sen kotiin tultuani laantumaan ainakin toistaiseksi. Mikä ihana rauha päässäni!  
  • Armaani kyyditsi minut sekä töihin että sieltä pois. Mikä helpotus... Kävimme paluureissulla kahvilla ja ruokaostoksilla myös.
  • Päivällinen maistui tosi hyvältä, vaikka se oli yksinkertainen, sillä lounaan jouduin hotkimaan aivan liian kiireesti niin kuin useimmiten, eikä ruuan mausta jäänyt mitään mielikuvaa. Tai no, jälkiruoka oli hyvää.
  • Sain äidin rauhoittumaan ainakin vähän jutellessamme puhelimessa. Hän on hyvin yksinäinen, sillä palvelutalossa ei kukaan puhu hänen kanssaan. Ruokailuissa kaikki vain syövät ruokansa ja poistuvat. Väliaikoina ei ole mitään ohjelmaa. Näin viikonloppuisin aika on tavallistakin pitempi, kun toivoisi jonkun käyvän, mutta minäkään en tänä viikonloppuna päässyt. Vapaaehtoisystäväkään ei ilmeisesti ole tämän vuoden puolella käynyt. 
  • Vielä on lunta ja vähän pakkastakin jäljellä. Kaunista ja miellyttävää. Kunpa talvi jatkuisi!
  • Kohta pääsemme saunaan.