• Viikonlopun suunnitelmat kariutuivat viime hetkellä. Tai no, muuttuivat. Monien muiden mahdollisuuksien sijaan tulikin rauhallinen kotipäivä.
  • Kävin kuntosalilla. Muutamat laitteet tuntuivat ihan mukavilta, ja koko käynti oli miellyttävä. Alanko tottua? Aika rajoitetusti pystyn tekemään, ja PT yrittää miettiä päänsä puhki, mitä voisi ehdottaa. Pikku hiljaa löytyvät ne liikkeet ja laitteet, joista ei seuraa hankaluuksia ja liiallisia kipuja.
  • Päivän aikana ajatukset ovat olleet myös eräissä hautajaisissa, joihin en yhteensattumien vuoksi ilmoittautunut. Uskon, että siellä on vallinnut kiitollisuus ja ylösnousemuksen toivo.
  • Tapasin sattumalta naapurini, jonka kuulumisia en ole muiden kiireisen vuoksi ennättänyt käydä kyselemässä. Onneksi hänen vointinsa on kohenemaan päin.
  • Vapaaehtoistyöntekijä oli vienyt äidin tänään rantakahvilaan! Mahtavaa! Äiti kertoi asiasta sekavasti, mutta kun tiesin asian etukäteen, sain jotenkin selvää. Illalla yksinäisyys tuntui taas musertavalta. (On viheliäistä, etttä puhelias, seurallinen vanha ihminen tuomitaan yksin olemiseen päivästä toiseeen, kuukaudesta toiseen. Miten ei yhdenkään hoitajan työajasta liikene säännöllistä juttuhetkeä muistisairaalle? Omatuntoni soimaa, etten ole ennättänyt etsiä äidille parempaa paikkaa tai uskaltanut tehdä valitusta henkilöstömitoituksesta.)
  • Sain laadittua yhden kokeen, pestyä kolme koneellista pyykkiä, leivottua marjatortun ja paketoitua huomisia lahjoja. PIkku kävelylläkin kävin.