• "Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan..." Mahtava sadeviikko menossa. Luonto kiittää helteen jälkeen, ruoho viheriöi, mustikat kasvavat. 
  • Eilen satoi solkenaan melkein koko päivän. Hyvä syy keskittyä sisäpuuhiin. 
  • Luin eilen äidiltä perimäni mummin hänelle kirjoittamat kirjeet, joita en ole aiemmin avannut, sillä olen odottanut sopivaa hetkeä. Nyt se tuli sadepäivän ja viimeviikkoisen serkun kanssa käymäni pitkän puhelinkeskustelun innoittamana. Kirjeitä lukiessa tuntui kuin olisin tehnyt pienen aikamatkan mummolaan 70- ja 80-lukujen taitteessa. Varhaisin kirje oli vuodelta 1971 - valitettavasti vanhempia ei ole tallessa. Lukiessa tuntui kuin olisin nähnyt mummin hymyilevän. Se ei ollut hänelle kovin tavallinen ilme eikä sitä valokuvissa nähty koskaan. Kiinnostavaa lukea pieniä uutisia suvun ja kylän tapahtumista sekä mummin ja ukin tekemisistä ja terveysasioista.
  • Kävimme eilen myös ruokaostoksilla ja samalla ulkona syömässä. Ruokapaikkaan en ehkä mene uudelleen, mutta eipä tarvinnut itse kokata. 
  • Eilisestä kehkeytyi vahingossa myös karkkipäivä. Tuli naposteltua ylen määrin karkkia pitkästä aikaa. Makialta maistuivat.
  • Pienen kävelylenkinkin sain tehtyä sateen lomassa. Näin kurkia pellolla. Ne eivät minua säikkyneet, katsoivat vain hiukan uteliaina, että mikähän se tuossakin menee. 
  • Illalla saunoimme. Täällä maalla on erilaista saunoa kuin kotona sähkösaunassa tai mökin saunassa, sillä tämä sauna on iso ja muutenkin erilainen kuin ne. Vilvoitellessa on mukava viivähtää hiljaisella pihalla ja nauttia luonnonrauhasta.
  • Juuri nyt on taas vaihteeksi poutaa ja aurinko pilkistää. Seuraava sadekuuro on kuitenkin jo aivan lähellä: musta pilvi näyttää auringonpaisteessa tavallista uhkaavammalta. Se näyttää jo hipovan tien varren kuusen latvaa.  Onpa muuten valtavasti käpyjä kuusen latvuksessa!
  • Pihalla ruusut kukoistavat. Juhannusruusu on jo päättänyt kukinnan, mutta vaaleanpunaiset ja pinkit ruusut kukkivat vielä. Pitäisikin kysyä istuttajilta, mitä lajiketta mikäkin on. Tällä kertaa täällä maalla olemme kuitenkin vain me kaksi, Armaani ja minä, eikä ole keltä kysyä.
  • Täällä on myös aikaa lukemiseen. Nyt on kesken neljä kirjaa: Khemiriä, Krossia, Tapperia ja Bradleytä sekä kiinnostava Ulla Koskisen tietokirja Suomessa selviytymisen historia. Luen fiiliksen mukaan milloin mitäkin. Radiossa soi Riston valinta. Maailman kauneinta musiikkia. Olosuhteet ovat kohdallaan.
  • On niin mukavaa, kun ei ole kiire mihinkään eikä minkäänlaista aikataulua.