• Joulu joutui ja pyhät jo ennättivät mennäkin. Viimein aikaa naputella tänne.
  • Töissä oli tosi kiireistä taas kerran, mutta kurkkutulehduksesta huolimatta pysyin tolpillani loppuun asti ja sain virkavelvollisuudet suoritettua. Tidistukset tulivat allekirjoitettaviksi vasta edellisenä iltapäivänä, joten ei ollut varaa kaatua petiin.
  • Kun työt oli tehty, kävi taas kerran niin, että tauti paheni. Astmatulehdus iski keuhkoihin. Jouluaattona oli olo pahimmillaan, mutta nyt jo tuntuu hiukkasen helpottavan. Ei siis ulkoilua eikä kuntoilua taaskaan, vaikka on loma.
  • Vietimme hotellijoulua Armaani lähisuvun kanssa. Ei tarvinnut jouluruokia valmistella, vaan nautittiin herkkupöydistä. Kylpylähotellissa ilman kylpyjä, kun en uskaltanut sairaana lähteä uiskentelemaan. Muuten oli kyllä mukavaa. Keskipisteenä tietenkin 2,5-vuotias päivänsäde.
  • Tämän joulun eräs erikoisuus oli retki hevostalliin. Siellä saimme antaa hepoille herkkuja: omenoita, porkkanoita ja näkkileipää. Siellä pollet ojentelivat kaulaansa ja hamusivat herkkuja turvallaan. Mielenkiintoista! Joku innostui potkimaan kavioillaan pilttuun reunaa, jolloin se teljettiin herkuttelusta pois - ahneuden palkka. Suurin osa käyttäytyi asiallisesti ja nautti silminnähden herkuttelusta, vaikka paikalla oli valtava tungos. Kolme lammastakin oli paikalla, ja ne pitivät erityisen paljon näkkäristä.
  • Tapanina siirryimme loma-asunnollemme, johon jäimme Armaani kanssa Päivänsädettä hoitamaan, kun hänen vanhempansa lähtivät pikku lomaselle yön yli. Oli oikein mukavaa. Hauska pitkästä aikaa paneutua 2,5-vuotiaan ajatusmaailmaan ja aktiviteetteihin. Ryhmä Hau ja muut youtuben hitit olivat pienokaisella hallinnassa - ei tarvinnut meidän vanhusten niitä hänelle etsiä... 
  • Hämmästyttävää, miten piltti voi olla hyväntuulinen koko ajan, vaikka on ensimmäistä kertaa yön yli meidän hoidossamme. Ei edes minkäänlaista ikävöintiä. Ja ruoka maistui!
  • Olen yrittänyt urakoida vapaahetkinä viimeisen kuukauden aikana tulleita lehtiä, jotka ovat kaikki jääneet lukematta työpaineen takia. Ensin luin Kotimaat, eilen selasin joulukuun Suomen Kuvalehdet ja nyt ovat menossa Kotiliedet. Odotan jo kovasti, että pääsisin kirjoihin. 
  • Sain joululahjaksi toivomani Westön romaanin (kieltäydyin Hurmeen Niemestä, mitä sittemmin harmittelin, ja nyt olen päättänyt ostaa sen lahjakorttirahoillani) sekä Mazzarellan Elämän tarkoituksen. Lisäksi sain sähköpyörääni toivomani peilin sekä uuden lukon. Sain myös uudet käsipainot - joita en jaksanut nostaa lattialta! Ehkä jonakin päivänä...  Saimme myös Armaani kanssa paljon erilaisia herkkuja. Tänään nautimme erään herkkukassin sisällöstä selviydyttyämme hienosti lapsenvahtihommista. Pidin erityisesti maksapateesta ja juustosta.  Suklaaherkkujakin on tullut nautittua ylen määrin.
  • On ollut ihanaa, kun jouluna on ollut lunta! Ei sitä monta senttiä ole, mutta maa on valkoinen. Kotona olisi ollut musta joulu. 
  • Äidilläkin oli ollut mukava joulu. Ohjelmaa oli ollut, ja iltaisin puhelimessa kuulin iloisen äänen. Minä olin iloinen siitä, että vuorossa joulunpyhinä sattui olemaan erityisen mukava ja ymmärtäväinen hoitaja, jonka kanssa olen äidin asioista eniten jutellut. Veljeni kävi äidin luona eilen poikansa kanssa, mutta illalla äiti ei sitä enää muistanut. Usein kehotetaan elämään tässä hetkessä muistelematta liikaa menneitä tai murehtimatta tulevia. Äiti toteuttaa sitä neuvoa kirjaimellisesti. Hänellä on vain tämä hetki ja joitakin hataria muistoja lapsuudesta ja avioliiton ajoilta. 
  • Joulun sanomaa en kovin paljon ole ennättänyt miettiä. Niin käy lähes aina. Tänä vuonna en päässyt sairauden takia edes joulukirkkoon, mutta onneksi heräsin jouluaamuna seitsemältä ja saatoin kuunnella radiosta jouluaamun jumalanpalveluksen. Hyvä että edes sen verran oikean joulun sanoman äärellä tuli oltua.