• Vanhempien kodin tyhjentäminen vei koko pääsiäisen, mutta nyt se on minun osaltani tehty. Veljet vielä vievät keskiviikkona kuorman kaatopaikalle, toisen kierrätykseen ja hoitavat viimeisen loppusiivoussilauksen. Me saimme meidän osuuden valmiiksi. Selkä noidannuolesta sähköttäen ja pohjelihakset krampissa, mutta ohi on.  
  • Saatiin autolla tuotua suurin osa tavaroista. Osa kiertää veljen pakettiauton kyydillä mökille, jota haemme ne meille, kun autoon ei enempää mahtunut. Minä kun etukäteen luulin, että muutama laatikollinen tulee tavaraa, enkä älynnyt pyytää peräkärryä mukaan.
  • Vaatehuonetta ja komeroita tyhjentäessä löytyi uskomattomia aarteita: vanhempien kouluaineita, suvun kirjeenvaihtoa, äidin vihkipuku, isän muistiinpanoja... En millään raaskinut kaikkea heittää menemään. Tarvitsisin ehdottomasti vintin!
  • Monia muistoja tuli mieleen. Äiti oli säilyttänyt tilkkuja lapsuudenaikaisista vaatteistamme (siihen aikaan vaatteita teetettiin, jolloin jäi tilkkuja) ja paljon omia vaatteitaan. Jos aikaa olisi ollut, olisin pitempäänkin muistellut, mutta nyt muistot välähtelivät mieleen sitä mukaan kun siirtelin vaatteita kierrätyssäkkeihin. Lapsuuden kultaiset vuodet... muistot, joiden todenperäisyydestä ei ole takeita... Jotenkin maagisena muistan lapsuusajan tapahtumat.
  • Tosi paljon piti laittaa tavaroita pois. Toki paljon oli roinaa, mutta myös käyttökelpoista piti poistaa, kun ei säilytystilaa ole. Onneksi joillekin tavaroille löytyi uusi koti (mm. pianolle, jonka lahjoitimme pois), osa sai jäädä niille sijoilleen ja osa toivottavasti kirpputorin kautta löyttää uuden elämän.   
  • Pääsiäisen sanomaa en ehtinyt mietiskellä. Ennätin kuitenkin kirkkoon kiirastorstaina ja pitkäperjantaina ennen kuin hyppäsin junaan. Tuomiokirkon pitkäperjantain jumalanpalvelus oli vaikuttava. Yhden Kotimaa-lehden ehdin koko pääsiäisen aikana lukea. Muut "matkalukemiset" palasivat avaamattomina takaisin.
  • Oli kiva, kun talkoissa oli mukana veljien ja Armaani lisäksi veljentytär sekä kolme veljenpoikaa. Heistä oli paljon apua. Veljet perheineen ovat suuri rikkaus elämässä. Kaikki vanhempien asiatkin on helpompi hoitaa, kun voi neuvotella toisten kanssa. 
  • Äiti oli iloinen käynneistämme, mutta iltaisin hän soitteli puolen tunnin välein ahdistuneena yksinäisyydestään ja peloistaan. Hän kaipaisi muita ihmisiä. Tehostettu palveluasuminen vaikuttaa olevan muistisairaalle kuin vankila: yksin aamusta iltaan ja illasta aamuun. Tänään oli onneksi "joku tyttö" käynyt kehottamassa avaamaan radion kymmeneltä jumalanpalveluksen kuuntelemista varten. Mahtavaa! Eilen oli myös "joku tyttö" käynyt pesemässä hiukset aamulla. Hyvä että edes sen verran on ollut seuraa. Hoitajilla kun ei ole aikaa rupatella.
  • Ihanan keväinen sää! Sisällähän aika pääasiassa meni, mutta eilisiltana ehdimme käydä pikku kävelyllä. Näimme joutsenia järvellä. 
  • Nyt ei tarvitse enää monta asiaa hoitaa vanhempien asuntoon liittyen: vain vakuutukset, sähkösopimus ja pankin suoramaksusopimukset on irtisanottava. Jospa ehdin omiakin asioita alkaa hoitaa! Ja terveyttä! Ulkoilua, kuntosalilla käymistä, lukemista. Käden uuden leikkausajan varaus. Kaikkea, mille ei viimeksi kuluneeet vuoden aikana ole ollut aikaa. Toki käyn mahdollisimman usein äidin luona, mutta nyt on selän takia pidettävä ainakin yksi viikonloppu väliä. 
  • Edessä neljän työpäivän viikko. Jippii! (Älköön ikinä poistettako arkipyhiä. Ne tuovat vaihtelua elämään hengellisen sisältönsä lisäksi.)