On toki oltava kiitollinen, että on työtä. Välillä kyllä toivoisin, että kahdeksan tunnin työpäivät riittäisivät välttämättömimmän tekemiseen. Varsinkin poissaolon jälkeen tuntuu työtä olevan rajattomasti.

Aamulla lehteä hakiessa huomasin rusakon pinkovat täysillä katua alaspäin. Vartin päästä se nukkui kodikkaasti kuin kissa meidän pihassa. Siitä vartti, niin sillä oli aamupesu käynnissä. Herttaista.

Valoisuuden määrä on uskomaton. Se antaa voimia. Päivä tuntuu pidemmältä, kun töistä tullessa on edelleen aurinko korkealla.

Kerrankin olivat liikennevalot jalankulkijalle suotuisat palatessani töistä kuuden maissa. Bussiakaan ei tarvinnut kovin kauan odotella. Oli kiva nälkäisenä päästä kotiin syömään...