• Sumuinen lauantaiaamu on valjennut. Sain joten kuten nukuttua jonkin verran, vaikka niska on aivan jumissa ja päätä särkee jo kolmatta päivää.
  • On ihanaa, kun on taas viikonloppu, vaikka työt tulivatkin tällä kertaa repussa mukaan. Aion ehtiä korjaamaan kahdet kokeet ja tekemään yhdet, kunhan päänsärky mahdollisesti särkylääkkeellä talttuu.
  • Viikko oli ihan kiva. Monenlaista ehti tapahtua. Töiden lisäksi osallistuin  etänä keskusteluryhmään, tein verkko-ostoksia ja kävin kylässä. Aika normaalia elämää koronasta huolimatta.
  • Koronatilanne on edelleen Suomessa aika maltillinen. Muualla maailmassa ollaa helisemässä sairaalapaikkojen loppuessa ja yhteiskunnan kriisiytyessä.
  • Työpäivät ovat olleet pääsääntöisesti hauskoja. Vain keskiviikko on lukujärjestyksen takia painajaismainen. Siitäkin taas selviydyin. 
  • Minulle sattui pieni työtapaturma, jonka takia jouduin käymään työterveysasemalla, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä. Mukava lääkäri selitti tapahtunutta ja hoiti asian huolellisesti. 
  • Poikkesin samalla ex tempore influenssarokotuksessa, kun kerran olin jo työterveysasemalla. Tänä vuonna heillä oli onneksi sellainen rokote valittuna, jossa ei ollut minulle allergiaa aiheuttavaa komponenttia kuten aiemmin. Ei tarvinnut käydä itse ostamassa toista rokotetta niin kuin viime vuonna.
  • Tällä viikolla oli isäni syntymäpäivä. Jos hän vielä eläisi, hän olisi täyttänyt 92 vuotta. Rakasta isää on ikävä. Toki myös rakasta äitiä.
  • Vanhemmat tulevat usein mieleeni. Jollakin lailla he ovat elämässä mukana, vaikka ovat jo edesmenneet. Näin pyhäinpäivänä kaipaus kasvaa, kun media julkaisee paljon läheisten kuolemaan liittyviä pohdintoja. Oman ikääntymisen vuoksi edesmenneitä ihmisiä on aina enemmän ja enemmän, ja omia ikätovereita mieitityttää hoitotahdon tekeminen ja oma mahdollinen tulevaisuus avun tarvitsijana.
  • Useampia hoitopaikkoja seuranneena tiedän, että niiden vanhusten hoito on paremmalla tolalla, joilla on omaisia, jotka käyvät katsomassa ja vaativat kunnollista hoitoa. Tuntui hyvältä, kun ystäväni lupasi tulevaisuudessa pitää huolta myös minun hoitoni laadusta. Tuskin ystävillä oikeasti on nokan koputtamista asiaan, mutta ehkä he voivat raportoida kuitenkin mahdollisista epäkohdista, jos oikeasti vielä siinä yhteydessä ovat toimintakykyisiä. Ystävien kanssa voi myös rukoilla ja laulaa virsiä, jos se puoli uhkaa jäädä hoitopaikassa pimentoon. Ystävät ovat kaikissa elämän vaiheissa kultaakin kalliimpia!
  • Yksi ystävistäni lupasi auttaa minua ompeluhommissa, jotka ovat minunlaiselleni tumpulalle vaikeita. Hän lyhentää pöytäliinan ja ompelee meidän mökille uudet verhot. Mahtavaa!
  • Ystävilleni lapsenlapset ovat tämän hetken elämän keskipiste. Saan nähdä kuvia suloisista palleroista, jotka kehittyvät hurjaa vauhtia ja tuovat iloa myös isovanhempiensa elämään (jos myöskin huolta). Torstaina saimme postissa kerrassaan veikeän kuvan lapsukaisesta, jonka ristiäisissä saimme olla mukana jokin aika sitten. Niin suloinen!
  • Aloitin uuden sukankutimen. Saisinkohan kantapään tehtyä, kun on taas unohtunut?
  • Nyt on taas kokonainen uusi päivä edessä. Käynti hautausmaalla, leipominen, kokeiden korjaus, lukeminen... Mitähän kaikkea kiinnostavaa ehdinkään tehdä!