Radiossa joku puhuu kevytpositiivisuutta vastaan - sitä, että asenteenmuutoksella voisi elämää parantaa. Hm. Hänellä on varmaan syynsä olla sitä mieltä, mutta minusta pieni asennekorjauskin voisi monella tehdä elämän siedettävämmäksi, jopa mukavammaksi.  Ei se tarkoita murheiden ja tuskien unohtamista vaan katseen siirtämistä omasta itsestä ulospäin. Samaa ajattelen kiitollisuuden suhteen. Vaivoista ja huolista huolimatta voi elämässä olla myös kiitollisuuden aiheita. Kristittynä kiitollisuudella on myös kohde, siis kaiken hyvän antaja, jota voi kiittää.