• Rankat viikot näköjään jatkuvat, mutta päivä kerrallaan niistä kuitenkin selviytyy.
  • Polvi oireilee kovasti ja rajoittaa tekemisiä, mutta pystyn kuitenkin kävelemään, joten töissä käyminen on mahdollista. Pitkä seisominen ja istuminen on pahasta, ja polvi on kovasti turvoksissa.
  • Työpäivät ovat venyneet 9 - 10 -tuntisiksi lähes jokainen, mutta olen pystynyt pitämään kiinni siitä periaatteesta, että kotiin päästyäni en työasioita enää hoida enkä mieti. Korkeintaan laitan reppuun kirjoja tai muita tavaroita seuraavaa päivää varten.
  • Eilinen eli lauantai oli myös työpäivä, ja se tekee seuraavastakin viikosta raskaan, kun ei ehdi välissä levätä. Päivä meni kuitenkin hyvin, ja sekä vanhemmat (jotka olivat avointen ovien päivän vuoksi paikalla) että oppilaat vaikuttivat ihan tyytyväisiltä.
  • Perjantaina minulle sattui kaksi työtapaturmaa: päivän aluksi ja lopuksi. Ensin liukastuin kotipihalla vesi-jäälammikkoon ja kastuin litimäräksi ihoa myöten. Päivän päätteeksi illansuussa sain tikun kynnen alle eräästä kuluneesta ovenpielestä, ja se sattui tosi kipeästi. En saanut sitä kotikonstein pois, ja eilen siitä alkoi edetä punainen juova kämmentä kohti. Lääkäri poisti illalla tikun ja kynnen alle tulleen mädän. Helpotti! Nyt on enää olkapää kaaatumisesta kipeä. Sain hyvän hoidon ja hyvät ohjeet jatkoon.
  • Maananaina olin teatterissa katsomassa Karamazovin veljeksiä. Armaani kieltäytyi viime hetkellä lähtemästä, joten menin yksin. Hannu-Pekka Björkman on loistava! Pidin esityksestä paljon enemmän kuin aiemmin näkemästäni Kolmesta sisaresta, joka oli liian meluisa ja muutenkin moderni minun makuuni. Karamazovin pitkät monologit oli saatu kevyemmän oloisiksi runsaalla liikkumisella, jolla varmaan näyttelijätkin kiinnittävät vuorosanat muistiinsa. Videokuva lisänä on nyt ilmeisesti muotia Kansallisteatterissa, mutta tässä näytelmässä se ei häirinnyt niin kuin Sisarissa. Kuulosuojaimet (korvan sisäiset, huomaamattomat) olivat tarpeen nytkin - onneksi muistin ottaa mukaan. Huutavat miehet ovat aika kovaäänisiä, ja istuin melko edessä.
  • Keskiviikkona alkoi paastonaika. Kävin tuhkamessussa, ja sen jälkeen sopivasti oli kirkolla luento pääasioista ja sivuasioista kristinuskossa. Meidän kirkolla on harvoin mitään opetusta tai muuta kiinnostavaa, mutta nytpä oli. Väkeä oli paljon ja asia mielenkiintoista. 
  • Sää on ollut varsin vaihteleva, ei ole ehtinyt pitkästyä. Välillä pakkanen paukkuu ja viima viiltää, välillä sataa vettä. Petollisen liukkaita päiviä on ollut vähän väliä. Nyt satelee lunta. Saa nähdä, montako päivää se pysyy maassa.
  • Hiihtämiset jäivät minulta kahteen kertaan polven kipeytymisen takia. Lumitilannekin on ollut aika heikko ja ladut jäisiä. Armaani on silti hiihtänyt ahkerasti. Olen tosi onnellinen siitä, että pääsin kuitenkin edes kahdesti ladulle, sillä kaikista urheilumuodoista hiihtäminen on minulle mieluisinta. Tänä vuonna ei järven jäälle ollut menemistä eikä tavanomaisia jäälatuja ollut tehty sinne, missä yleensä hiihtelen.
  • Kaikki kesän matkasuunnitelmat ovat  tähän mennessä menneet mynkään. Ehkä ajattelen ilmastoa ja pysyttelen kotimaisemissa. Lentäminen on pahinta, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, ja molemmat suunnitellut lentomatkat peruuntuivat minusta riippumattomista syistä. Kaksi kotimaanmatkaa Armaani kanssa on kuitenkin jo sovittu ja majapaikat varattu. (Voisin myös mennä yksin mökille, jos ruokahuolto jotenkin pelaisi. Kauppaan on 30 km enkä aja autoa.) Kesä on kuitenkin kesä viettipä sen missä tahansa, ja tänään se on lähempänä kuin eilen. 
  • Olen kaiken keskellä ehtinyt lukea enemmän kuin pitkään aikaan. Se tuo hyvän mielen ja tasapainoa elämään, kun voi rauhoittua kirjan ääreen. Eilisillan lääkärikäyntikin toi 2 x 45 minuuttia ylimääräistä lukuaikaa bussissa istuessa!
  • Pyhäaamun rauha hiljaa huokuilee... Tänään kuuntelen radiojumalanpalveluksen ja lähden sen jälkeen ulkoilemaan.