Hiljainen viikko alkoikin hiljaisesti täällä kotona. Olen kiitollinen lääkkeestä, joka antaa unen. En ole pitkään aikaan nukkunut täyspitkiä yöunia. Viime yönä heräilin taas, mutta aina nukahdin uudelleen. Ihmeellistä. (Säädettävä siis lääkkeen annostusta.)

Töissä kaikki hoituu. Sijainen soitteli ja kyseli tarkennuksia kirjoittamiini ohjeisiin. Nyt voin huokaista, sillä sain perjantaina tehtyä ohjeet koko viikolle. Sairastamisessa on raskainta ohjeiden tekeminen. Ensi vuoden suunnitteluakin tehdään tällä viikolla, enkä ole siis mukana. Olen silti kiitollinen hengähdystauosta.

Astmalääkkeet alkoivat heti tehota toisin kuin edellisen infektion yhteydessä. Helpottavaa.

****** 

Eilinen sinivuokko ei mahdollisesti ollutkaan sinivuokko, mutta kaunis kevätkukkanen kuitenkin. Muitakin kukkasia on jo orastamassa mullan alta.

Pulska sepelkyyhky istuu koivun oksalla. Ihan kuin se esittäisi kondorikotkaa. Se käy uskollisesti syömässä maahan tippuneita jyviä. Varpuset ovat nyt samalla asialla. Pihanurmella on paljon rusakonpapanoita. Kai ne lannoittavat nurtsia. Ihanaa että tulee kesä.

****

Elämä on kaiken kaikkiaan ihanaa. Ihmisen parasta aikaa, kuten laittamattomasti on määrittellyt kuulemma M. Nykänen.